Hunger Games -kuume nousee
Jos joku vielä pohtii onko elämää Twilightin ja Harry Potterin jälkeen eikä ole kuullut seuraavasta suuresta nuorten elokuvasarjasta on aika terästäytyä ja marssia kirjakauppaan tai kirjastoon. Suzanne Collinsin suosittu Hunger Games (Nälkäpeli) tulee nimittäin valkokankaalle ensimmäisellä osallaan maaliskuussa 2012.
Toitotin kirjasarjasta vuosi sitten mutta Vanity Fairin uuden jutun myötä on aika nostaa tuleva elokuva taas esille. Pääosaahan tulevassa elokuvassa esittää Jennifer Lawrence ja kahteen muuhun merkittävimpään rooliin on valittu Liam Hemsworth sekä Josh Hutcherson. Mielenkiintoiset näyttelijävalinnat jatkuvat kun Stanley Tucci, Wes Bentley, Lenny Kravitz, Woody Harrelson ja Donald Sutherland lisätään jonon jatkoksi, on siis pakko uskoa että tästä kirjasarjasta ei tule vesitettyä versiota kuten muutamalla muulle suositulle teokselle on käynyt.
Vanity Fairin kuvallinen juttu näyttelijöistä löytyy täältä.
Jennifer Lawrencen haastattelu täällä.
Tarkempi esittely nuorista näyttelijöistä täällä näppärän interaktiivisen ryhmäkuvan muodossa.
Kuvat Vanity Fair
Luettelo elokuvista, joissa on kyllä vaikuttava esiintyjälista, mutta joiden katsottaminen yleisöllä on kielletty Geneven sopimuksessa, on pitkä kuin nälkävuosi.
Omat odotukseni nollaa jo pelkästään tieto leffan perustumisesta nuortenkirjaan. Tosin voidaanhan nuortenkirjoissakin käsitellä vakavia asioita, mutta amerikkalainen nuortenkirja Hollywood-mankelin läpi ajettuna saa hälyttimet pärisemään. Ylipäätään (wikisemällä luntattu) kirjan peruspremissi tuntuu käsittämättömältä nuortenkirjan puitteissa (mitä seuraavaksi, “Viisikko keskitysleirillä”?). Ja kun leffassa kuitenkin tähdätään PG-13-ikärajaan ei voida vahingossakaan olla liian “rankkoja”. Kovin julmaa tulee olemaan vertailu Battle Royaleen, jossa ei kierrelty, mutta joka nostattikin hirvittävän kaksinaismoralistisen paniikin (eikä leffaa ole sen seurauksena vieläkään julkaistu omenapiiraan luvatussa maassa).
Lasse: Olen lukenut kirjat ja pidin niistä todella paljon. Se miten tarina muuttuu valkokankaalle vietäessä on ihan eri juttu. Onneksi en ole yhtä kyyninen kuin sinä ja itse asiassa minulle nuorten kirjat ei ole kirosana ;O)Minusta vertailu BR:een on jo aika kulunut, jännä kun sata eri leffaa sisältää aina saman juonen mutta niissä tapauksissa ei ikinä sanota että tämä tarina on jo nähty..
Vertasin tätä Battle Royaleen siksi, että juonikuvaus muistuttaa enemmän sitä kuin vaikkapa The Running Mania, The Condemnedia, Gameria tai The Tournamentia. Tosin mitään näistä ei ehkä olisi tehty ellei Kärpästen herra olisi popularisoinut (sekään ei suinkaan keksinyt) teemaa jo muutama vuosikymmen sitten…
Toki on niin, että jo muinaiset kreikkalaiset totesivat, että on olemassa vain noin muutama “arkkitarina” joita vain kerrotaan eri versioina. Siitä huolimatta, ainakin minä olen ollut näkevinäni useinkin, että kriitikot valittavat jonkin aiheen olevan jo loppuunkulutettu.
Olen allerginen massailmiöille, en niinkään nuortenkirjoille. Erityisesti, jos jotain mainostetaan ainutlaatuisena. Spellcasting-pelisarjan ysärillä läpikahlanneena ihmettelin kovasti kun jengi ylisti Pottereita kekseliäästä ideasta. Mutta mikä siis sai tässä nimenomaisessa tapauksessa minut kyyniseksi, oli yhdistelmä alaikäiset + väkivalta + perustuu bestselleriin. Se, mikä menee läpi kirjassa, ei välttämättä mene läpi enää valkokankaalla, puhumattakaan Hollywoodin tavasta latistaa pelkästään aikuisillekin suunnatut elokuvat moraaliltaan mustavalkoisiksi ja mahdollisimman yksinkertaisiksi.
Vaikka olenkin kyyninen, niin saatan silti pitää hyvin kirjoitetusta nuortenkirjasta vaikka tutustuisinkin siihen vasta murrosiän jälkeen: luin esimerkiksi Ender’s Gamen vasta opiskeluaikoina, ja pidin, etenkin siksi, että se on kirjoitettu vakavissaan lukijaa aliarvoimatta tai liikaa soveliaisuutta miettimättä. Sitä suuremmalla syyllä kammoan ajatusta elokuvaversiosta, etenkin kun ohjaaja on vaihtunut Wolfgang Petersenistä X-Men Origins: Wolverine -pökäleestä vastanneeseen Gavin Hoodiin, ja jo etukäteen on tiedossa, että tarinan mutkia on suoristettu. Toisaalta, iki-ihana Starship Troopers (joka on alunperin kirjoitettu nimenomaan nuortenkirjaksi) tenhosi myöskin, vaikkakin sitä tuntuu olevan tapana lukematta (helppoa, koska sitä ei ole käännetty suomeksi) haukkua fasistiseksi, koska Verhoeven (joka myös avoimesti myönsi, ettei ollut viitsinyt lukea kirjaa) oli tulkinnut sen niin; elokuva on silti ihastuttava ohjaajansa kädenjäljestä johtuen.
Mutta blogin tarkoituksenahan on kai nimenomaan herättää keskustelua?
Lasse: Ei minulla ollu tarkoitus torpata keskustelua missään vaiheessa, jos noin tulkitsit niin tulkitsit väärin. Minä vaan olen lopen kyllästynyt kaiken nähneisiin leffakriitikoihin joita ei innosta enää mikään ( en tarkoita siis sinua vaan yleistä fiilistä joidenkin ihmisten keskuudessa) vaan nimenomaan “kaikki on nähty”.
Omasta mielestäni uutta musiikkia tai melodioita ei ole tehty Mozartin jälkeen mutta siitä huolimatta kuuntelen uutta musiikkia innokkaasti, koska aina joku VOI tehdä samaa soopaa paketissa joka viihdyttää. Minulla on ystävä joka ei ole lukenut/katsonut ainoatakaan Harry Potteria, juuri tuon massailmiön vihaamisen vuoksi enkä itse jaksa ymmärtää asennetta lainkaan. Minua sellainen vain tympäisee koska innolla ahmin aina uusimmat jutut kunnes ne minut pettävät, kuten yleensä käykin. Mutta annetaan meidän eräiden pitää lapsenuskomme siihen että hyvääkin voi tulla kun oikein toivoo, sillä kirjoista pitäneenä minä TODELLAKIN toivon elokuvien olevan hyviä ;O)
Sarkasmi on vaikea taiteenlaji, mutta vierastan irviöitä. :p Koen keskustelun torpatuksi vasta siinä vaiheessa kun saan IP-bannit ja joudun kirjoittelemaan sockpuppetilla anonyymiproxyn kautta.
Toisaalta ihmettelen itsekin, miksi vierastan massailmiöitä, vaikka vasta pari päivää sitten mietin, heittäisinkö jo ne rikki menneet valosapelit pois (loppupäätös: en).
Lasse:Sori, aamukahvit lentivät juuri suustani kun luin tuon sockpuppet-kommentin..Massailmiöiden karsastaminen lienee ihan tervettä, jos siihen löytyisi jokin muukin syy kuin se että karttaa koska kaikki muut tykkää; sehän kuulostaa jo ihan hipsteriydeltä ;O)
Minäkin tykkäsin kirjoista kovasti (kiitos Ursula suosittelusta
) ja mielenkiinnolla odotan näitä leffojakin. Itsekin usein tulee vähän liiankin skeptisesti suhtauduttua massailmiöihin. Muistan nimittäin aloittaneeni Harry Pottereiden lukemisen vasta siinä vaiheessa, kun viides kirja oli tulossa julkaistavaksi. Innostuin ja ehdin siinä sitten lukaista ne alkupään kirjat ja pääsin suoraan julkaisusta Phoenixiin käsiksi. Eli piti myöntää olleensa väärässä karttaessaan niinkin mielenkiintoista sarjaa 
Päivi:Minä olen taas aina mennyt massan mukana, minulla olisi petraamista niissä erikoisuuksien löytämisessä. Mutta niin paljon nähtävää ja niin vähän aikaa?