Hypnotisoija (2012) ★★★★

hypnotisoija_featured_620

Erinomaisista elokuvistaan (mm. Laivauutisia, Gilbert Grape, Oman elämänsä sankari) tunnettu ruotsalaisohjaaja Lasse Hallström astuu hieman epäonnistuneen ”lohikalastusta Jemenissä” –leffan jälkeen tällä kertaa uusille urille. Jännityselokuvan maailma ei ole miehelle tuttu, mutta jälleen jälki on loistavaa. Vuosikaudet Hollywoodissa leffoja tehtaillut Hallström palaa nyt kotiin, onnistuneesti.

Suomensukuinen rikospoliisi Joona Linna (Tobias Zilliacus) osuu paikalle, kun liikuntasalista löytyy raa’asti puukotettu ruumis. Hetkeä myöhemmin Joona päätyy murhatun miehen kotiin, josta univormupoliisi on löytänyt lisää vainajia. Vessan lattialla makaa perheen ainoa eloonjäänyt, teini-ikäinen poika Josef, joka on vaipunut koomaan. Joonan seuratessa pojan toipumista sairaalassa, lääkäri Daniella (Helena af Sandeberg) ehdottaa kuuluisan hypnotisoija Erik Maria Barkin (Mikael Persbrandt) palveluksia. Erik saapuukin paikalle ja käy töihin hetimiten. Alku on hankala, eivätkä he saa Josefista juuri mitään tärkeää irti.

Pian Erikin ja hänen vaimonsa Simonen (Lena Olin) ja poikansa Benjaminin elämä järkkyy, kun yöllä tuntematon hiippari tunkeutuu heidän kotiinsa, huumaa Simonen ja kidnappaa pojan. Simonen galleriassa on tyly viesti Erikille pysyä poissa Josefin lähettyviltä. Joona ja Erik yrittävät selvittää Josefin perheen murhaa ja samalla löytää kaapatun Benjaminin. Simone puolestaan on menettämässä hermojaan, kun kukaan ei tee mitään eikä Erikin kanssa homma suju.

Hallström ohjaa tarinaa mahtavan rauhallisesti. Barkien perheen ongelmat ja kadonneen luottamuksen löytyminen nousee murhan selvittämistä enemmän pinnalle elokuvan edetessä. Hallström heittäytyy täysillä viime vuosina varsin kovassa kurssissa seilanneen skandinaavirikosleffojen ja –sarjojen maailmaan, aina maisemia ja tapahtumapaikkoja näyttäviä välikuvia ja musiikkia myöten. Tukholmaa ja lähiseutuja esitellään näyttävästi, mm. Barkien koti on kadehdittavan hieno, jättää jopa eiralaistalot taakseen – jos se on mitenkään mahdollista.

Pääkaupunkiseudun lisäksi juoni kuljettaa päähenkilöt vielä yllättäen Lappiin, lähelle Jällivaaraa, tunturien katveeseen, jossa nähtävä loppunäytös on jännittävää katsottavaa, vaikkakin hieman pitkitettyä sellaista.

Zilliacus tekee hienon roolisuorituksen kauheita rikoksia selvittämään joutuvana, selkeästi rauhallisempaan menoon kyllästyneenä poliisina. Beck-sarjassa marinoitu Persbrandt esittää tämän genren tyyliin erikoista tyyppiä (yleensä psykiatri, profiloija tms.) erinomaisen tarttuvasti. Ohjaajan vaimo Olin on mitä mainioin valinta avioliiton ongelmien kanssa painiskelevana äitinä. Joonan poliisikaveri Magdalenaa näyttelevä Eva Melander (kuvassa alla) on todella hyvä roolissaan työn ja kotielämän välillä taitelevana äitinä ja poliisina.

Hyvien roolihahmojen ja näyttelijöiden tiimoilta voi sanoa, että Lars Kepler –nimimerkillä kirjoitetusta kirjasarjasta voisi ammentaa enemmänkin, jos ei teatterilevitykseen nousevina elokuvina niin sitten ainakin kotiteatteriin. Hypnotisoija vaikutti monin paikoin tv-sarjan pilottielokuvalta, joten toiveet voi pitää korkealla. Ilmeisesti ainakin Zilliacus on mukana tekemässä kahta seuraavaa filmatisointia.

Lisämateriaalina kulissien takaa –dokkari, jossa nähdään mm. miten loppukohtaus on tehty, ohjaajan ja Lars Kepler –nimimerkillä kirjoittavan pariskunnan haastattelut sekä poistettuja kohtauksia. Onneksi yksi noista kohtauksista oli jätetty pois, se olisi pilannut leffan fiiliksen pahemman kerran.

Hypnotisoija (Hypnotisören)
Ohjaus: Lasse Hallström
Käsikirjoitus: Paolo Vacirca ja Hallström, perustuu Lars Keplerin romaaniin
Pääosissa: Tobias Zilliacus, Mikael Persbrandt, Lena Olin
Alkuperämaa: Ruotsi 2012
Genre: Trilleri
IMDb

Kommentit