Interstellarin avaruus on ahdistavan kaunis

interstellararvio

Avaruuden äärettömässä tyhjiössä eksistentiaalisen kriisin läpikäyminen on ymmärrettävää. Metallipurkissa matkustava ihminen on kaukana kaikesta rakkaasta, tutusta ja turvallisesta. Yönmustassa maailmassa on helppo pohtia elämän tarkoitusta, ottaa askel taaksepäin kuhisevasta ja itsekeskeisestä elämänmenosta – ja siksi tarinankertojat vievät sankarinsa avaruuteen ymmärtääkseen ihmisyyttä.

Interstellarin toinen käsikirjoittaja, Jonathan Nolan, toteaa Slashfilmin haastattelussa että avaruusmatkailu ja -tutkimus ovat historiaa. Ihmiset ovat kääntyneet sisäänpäin, kuonakasaan jota nimitämme elämäksi maapallolla. Me nelikymppiset olemme kasvaneet aikana jolloin meille lapsena luvattiin tulevaisuudessa teleportaatiota; saimme Facebookin. Olemme pettyneitä. Meitä on huijattu. Nolan on oikeassa. Ihmismieli on aina suunnannut katseensa avaruuteen haaveillakseen, uskoen pelastukseen, siihen ettemme ole yksin. Milloin ihmiskunta lakkasi haaveilemasta?

Interstellarissa Maa ei ole turvallinen. Tarinassa eletään aikaa jolloin sadot kuolevat, maan pinta täyttyy hiekasta, pölystä, kaiken alleen peittävästä tukahduttavasta massasta. Tekniikka on hylännyt ihmiset, on palattu perusasioihin. Matthew McConaugheyn esittämä entinen astronautti Cooper viljelee maata. Miehen traagista taustatarinaa kehystää niin tuttu vaimon menetys, jättäen kaksi lasta ja vaimon isän huolehtimaan tilasta jonka olemassaolo tuntuu lähestyvän loppuaan. Maailmanlopun sävyistä puuttuu taistelutahto mikä yleensä kerronnassa esittää ihmiset viimeiseen asti taistelevana ryhmänä – Interstellarin kuvaama alistunut pakkotila on masentavan realistinen.

interstellararvostelu

Tuntemattomassa piilee pelastus. Tai ainakin näin visionäärit ovat aina uskoneet. Tähän uskomukseen perustuu koko avaruusmatkailu ja NASA tiedemiehineen ei ole valmis heittämään hanskoja tiskiin vaikka ihmiskunta tukehtuu hitaasti hengiltä. Cooper yhdessä pienen miehistön kanssa lähetetään kohti planeettoja joihin on aiemmin matkannut kourallinen rohkeita pioneereja. Interstellar luo mustan aukon, visuaalisesti hienon ilmentymän jossa aika ja paikka kohtaavat mahdollistaen matkustamisen suhteellisen lyhyessä ajassa äärettömyyteen. Nolanin veljesten luoma avaruus on sykkivä organismi jossa ihminen kohtaa itsensä huutaen samalla pelkoaan ilman todellista lupausta pelastuksesta. Avaruuden tukahduttava äärettömyys on ahdistavaa ja luo samalla toimivan taustan puhtaalle pelolle jota katsoja saa tuntea avaruusseikkailun aikana.

Interstellar on sentimentaalinen, perhekeskeinen avaruustarina ihmiskunnan halusta pelastua. Siinä missä avaruus saa ihmisen tuntemaan itsensä hyvin pieneksi ja mitättömäksi, tarina nosta etualalle nimenomaan yksilöt, rakkauden. Siksi tarina tuntuu paikoitellen ylitunteelliselta, suoranaiselta nyyhkytarinalta joka epäonnistuisi elleivät erinomaisesti valitut näyttelijät Anne Hathaway, Matt Damon, Jessica Chastain ja Michael Caine tekisi hahmoista aitoja. Ihmisluonteen nurja puoli nostaa päätään sen selviytymishalussa; maailman ja ihmiskunnan tulevaisuuden ollessa vaakalaudalla jokainen ajattelee kaikesta huolimatta vain itseään. Ja siksi ihmiskunta on lopulta tuhoon tuomittu.

Elokuva on mestarillinen, pistäen maata hakkaavan, alati äänekkään hiekkamyrskyn vastakkain äänettömän avaruuden kanssa. Se nousee teemoiltaan sfääreihin jotka ovat käsityksen ja kenties vakavasti otettavan elokuvan toisella puolen. Juuri yhdistelmä puhdasta kauneutta, yliampuvaa tunnelmointia ja raakaa pelkoa on se mikä tekee Interstellarista onnistuneen. Ilman niin periamerikkalaista nostalgiaa se olisi täydellinen elokuva, koska nyt jäi kaipaamaan ripausta Interstellarin ympäristön kliinistä kylmyyttä.

© Ursula Borg

[divider]INFO[/divider]

INTERSTELLAR  Ohjaus: Christopher Nolan
Käsikirjoitus: Christopher ja Jonathan Nolan
Pääosissa: Matthew McConaughey, Anne Hathaway, Jessica Chastain
Alkuperämaa: USA 2014
Genre: Scifi/Seikkailu
IMDb

Kommentit