Jäähyväiset tähtijärjestelmälle

tahditykset

Olet varmaan jo huomannut Filmitähden ulkoasun muutoksen ja hienoisen päivityksen sisällössäkin. Ehkä olet myös huomannut, että olemme luopuneet tähdityksistä elokuvajutuissamme.

Tähtijärjestelmä on alkanut tuntua olevan aikansa elänyt asia, eikä siitä enää tunnu oikein olevan hyötyä kenellekään. Päinvastoin. Se kertoo yhden ihmisen mielipiteen sitä lainkaan perustelematta.

Viime aikoina on paljon keskusteltu siitä, kuinka usein suuren yleisön ja kriitikoiden mielipiteet eroavat toisistaan kuin yö ja päivä, ja elokuvakriitikoita on kritisoitu elitismistä. Kriitikot ovat antaneet elokuville yhtä tähteä, mutta silti näistä elokuvista on tullut valtavia yleisömenestyksiä -kuten nyt vaikkapa kotimainen yllättäjä Luokkakokous. Ja toisin päin: kriitikko antaa elokuvalle viisi tähteä, ja sen käy -kärjistetysti sanottuna- katsomassa ehkä viisi ihmistä.

Vaikka kritiikin ja suuren yleisön mielipiteet menevät usein ristiin, ei tämä tarkoita, etteikö elokuva-arvosteluja ja analyysejä uusista elokuvista enää tarvittaisi.

Kritiikin tehtävänä on avata elokuvankatsojien silmiä löytämään uudenlaisia elokuvia, kertoa myös pienistä ja marginaalisista julkaisuista ja innostaa lukijaa kurkistamaan oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Joskus sitä itsekin ihan yllättyy, kun suostuu katsomaan jotain, mitä ei normaalisti haluaisi katsoa.

Mutta ne tähdet, ne eivät kerro oikeastaan mitään. Niiden skaalauskin vaihtelee niitä käyttävien henkilöiden mukaan.

Maailma muuttuu ja niinpä Filmitähti jättää jäähyväiset tähtijärjestelmälle ja ottaa uudenlaisen näkökulman elokuvista kirjoittamiseen.

Kerromme kyllä edelleen perustellun mielipiteemme näkemistämme elokuvista, annamme vinkkejä, uusia näkökulmia ja suosituksia kiinnostavista elokuvatapauksista. Mutta tähtiä emme jaa. Enää emme myöskään kirjoita jokaisesta viikon ensi-illasta (sen kunnian annamme työstään palkkion saaville toimittajille) vaan nostamme esille elokuvia, jotka jollakin tavalla ovat koskettaneet meitä, herättäneet ajatuksia tai inspiroineet katsomaan jotain asiaa uudelta kantilta. Tai saaneet meidät kiukustumaan maailman vääryydelle. Naisnäkökulmaa emme myöskään unohda.

Perinteiseen tapaan saatamme myös välillä takertua lillukanvarsiin, epäoleellisuuksiin sekä ulkoelokuvallisiin ansioihin. Hörhöilemme, kun sille päälle satumme. Sillä pitäähän sekin tontti Suomenmaassa jonkun hoitaa.

Kommentit