Killing Bono (2011) ★★★

killingbono_feat

Kukapa ei olisi haaveillut rocktähteydestä? Irlantilainen Neil McCormick eli nuoruutensa 70-80 -lukujen taitteessa  Dublinissa; yrittäen päästä pinnalle erilaisilla bändiviritelmillään yhdessä veljensä Ivanin kanssa. Tämä tarina on suurimmilta osiltaan tosi; löyhästi McCormickin muistelmiin Killing Bono: I Was Bono’s Doppelgänger perustuva musta komedia on esimerkki siitä, kuinka menestys voi karata kenen tahansa käsistä.

Neilin ja Ivanin koulutovereihin kuuluivat Paul Hewson, Larry Mullen  ja David Evans, jotka päättävät perustaa pienen bändin. Tästä inspiroituneena Neil ryhtyy haaveilemaan omasta muusikonurasta; mutta pahaksi onneksi The Hype-nimeä kantaneesta bändistä kuoriutui pian U2. Tästä alkoi takaa-ajo, jossa alati epäonnistuva ja tyrivä Neil on aina askeleen, tai sata, ystäviään jäljessä.

Huono-onniset veljekset tyrkyllä levy-yhtiöön.
Huono-onniset veljekset tyrkyllä levy-yhtiöön.

Ben Barnes esittää mainiosti turhautuvaa rokkikukkoa, jonka lahjat kyllä riittäisivät  tähteyteen, mutta jonka ylpeys ja omituisuus kampeavat nuoren miehen yritykset kerta toisensa jälkeen. Barnesissa on karismaa joka riittäisi oikealle rocktähdelle, ehkä miehen kannattaisi harkita uranvaihtoa? U2:n kiitäessä listoilla omia polkujaan, kulkee veljesten tie Lontooseen ja takaisin; tiiviisti vanavedessä roikkuu uhkaava irlantilais-mafia jonka uhkakuvina väikkyy kylpyamme kivoine ekstravarusteluineen. Musiikki on menevää, huumori mustaa kuin Liffey-joki Dublinin keskustan läpi virtaavana, ja kaikesta näkee että homma ei mene ihan putkeen.

Elokuvan ongelmaksi muodostuu se, että sen tarina ei koskaan ota täysin tuulta siipiensä alle; hieman McCormickin veljesten uraa mukaillen. Sen huumori ei naurata tarpeeksi, ja homma menee enemmän sähläämiseksi kuin aidoksi angstiksi siitä kuinka turhauttavaa on katsoa unelmiensa lipuvan sormiensa välistä. Mukaan on höystetty mukavasti ajankuvaa discomusiikkeineen ja bileineen. Pete Postelwhaite esittää hienosti veljesten kelkkaan joutuvaa homomiestä; roolissa joka jäi miehen viimeiseksi. Martin McCann on äärettömän Bonomainen, nöyrää ja hillittyä käytöstä myöten. Rocktähti on rocktähti näyteltynäkin; Bonon hillittyä charmia vasten Neilin käytös korostuu täysin sekopäisenä. Ottaen huomioon että kyseessä ovat muistelmat on nostettava hattua Neilille; mies osaa nauraa itselleen  ja ymmärtää koko tarinan surkuhupaisuuden.

Onko ainut mahdollisuus nousta maineeseen tappaa rocktähti? Toivottavasti ei.

[box type=”info”] Killing Bono . Ohjannut: Nick Hamm. Käsikirjoittanut: Neil McCormick, Dick Clement. Pääosissa: Ben Barnes, Martin McCann, Robert Sheehan. Genre: Komedia. Alkuperämaa: UK/Irlanti 2011. IMDb.[/box]

Kommentit

Tags from the story
,