Kolme muskettisoturia (P.W.S.Anderson,2011 ) ★★★
Kolmiulotteinen muskettisoturi-seikkailu vie katsojan maailmaan jossa naiset ovat kauniita ja kavalia, asut koreita, taivaalla leijuu ilmalaivoja ja kulissien takana käydään valtataistelua Ranskan hallitsemisesta. Uusin tulkinta Dumas’n klassikkoromaanista on eksynyt kauas alkuperäisestä, venyttäen hahmojen luonteita karikatyyreiksi, luoden omia tapahtumia muhentaakseen tarinaa ja onnistuen kuitenkin osittain viihdyttämään katsojaa tarpeeksi vaikkakin itse sisältö jää köykäiseksi. Elokuva onnistuu pitämään katsojan otteessaan huikealla visuaalisuudellaan ja sillä tärkeimmällä eli muskettisoturien karismalla.
Kardinaali Richelieu (Christoph Waltz) halajaa Ranskan hallitsemista ja kuningas Ludvig XIII (Freddie Fox) on saamaton ja yllättävän turhamainen hallitsija joka keskittyy enemmän vaimonsa hurmaamiseen kuin maansa hallitsemiseen. Kuningatarta esittää aina yhtä ihastuttava Juno Temple joka säteilee viatonta vetovoimaa ujon ja tumpelon kuninkaan edessä. Elokuva tuntuukin kiteytyvän hieman omituiseen kilpuutteluun kuningas Ludvigin ja Buckinghamin herttuan välillä jossa vaatteilla on väliä ja tyyli ratkaisee. Koko elokuva on korea, tehosteet komeita ja kaikki kimaltelee, vaatteet ovat suuressa osassa ja varastavatkin välillä huomion itse sisällöltä. Orlando Bloom on herkullisessa roolissa niljakkaana kiusaajana Buckinghamin herttuana joka yhdessä Milady de Winterin (Milla Jovovich) avustuksella haluaa kammeta Ranskan nurin; petollisen naisen lojaalius kuitenkin venyy moneen suuntaan ja Milady on kimpassa myös Richelieun kanssa. Milla Jovovichin Milady ei ole kaino eikä edes oikeastaan lady, tämä ninjamainen taituri pystyy korsetti päällä potkimaan useimmat miehet nurin kädet selän taakse sidottuina.
Elokuvan parasta antia ovat itse muskettisoturit, Logan Lerman on yllättävän sympaattinen valinta nuoreksi ja innokkaaksi D’Artagnaniksi joka löytää tiensä alkuperäistä tarinaa mukaillen kolmen syrjään siirtyneen muskettisoturin luokse. Suurin yllätys onkin näyttelijävalintojen nappiin osuminen muskettisoturien osalta. Matthew Macfadyen on matala-ääninen ja johtajan oloinen Athos, Luke Evans on hengellinen mutta tappava Aramis ja Ray Stevenson järkälemäinen Portos, yhdessä kolmikko muodostaa toimivan ja tasapainoisen kokonaisuuden joka kannattelee melko tyhjää juonta harteillaan.
3D tehoste on elokuvassa täysin turha ja ottaen huomioon ohjaaja Paul W.S.Andersonin kyvyn tehdä käsittämättömän hienoja toimintakohtauksia tuntuukin että 3D on vienyt mieheltä energian ja ideat; toimintaa on mutta parempaa olisi ollut lupa odottaa. Lisäksi elokuvan juoni ei kanna loppuun saakka, keskivaiheilla meno lysähtää rapsakkaasta sankariseikkailusta ja muuttuu kaulakorun metsästykseksi, nousten taas lopussa rymisten tuttuun toimintaan. Miekkailukohtaukset ovat nautinnollisia ja niitä olisi saanut olla enemmänkin, mitä on muskettisoturi-tarina ilman miekkoja? Kolme muskettisoturia viihdyttää kepeällä tarinalla ja messevällä menolla jos osaa nauttia komeasta menosta ilman turhaa kriittisyyttä itse tarinan kantavuudesta. Hyvät näyttelijävalinnat tekevät elokuvasta paremman kuin se itse asiassa onkaan ja näin elokuva onnistuukin olemaan hyvin aikansa tekele vanhasta tarinasta, tuoden siihen hyvin vähän uutta mutta päivittäen sen nykytehosteiden maailmaan.
_________________________________________________________________________________________________
The Three Musketeers Ohjaus:Paul W.S.Anderson Käsikirjoitus:Alex Litvak, Andrew Davies Pääosissa: Matthew MacFadyen, Logan Lerman, Milla Jovovich, Ray Stevenson, Luke Evans Genre: Toiminta / Seikkailu Valmistusmaa: USA 2011 IMDb |
“Uusin tulkinta Dumas’n klassikkoromaanista on eksynyt kauas alkuperäisestä, venyttäen hahmojen luonteita karikatyyreiksi, luoden omia tapahtumia muhentaakseen tarinaa…”
Vihjataanko tällä, että ne muutkaan versiot olisivat yhtään sen uskollisempia kirjalle, kaikkein vähiten (nykysukupolven kenties parhaiten tuntema) Disneyn 1993-versio, joka on silkkaa campia alusta loppuun kera itse keksityn juonen? Jos jätetään steampunk-zeppelinit huomiotta, niin ainakaan ruudulta luettuna tämän version juoni ei sen enempää poikkea kuin useimmat muutkaan filmisovitukset.
Vielä näkemättä, mutta kovasti odotan tätä.
Taas yksi elokuva, joka jää elokuvateatterissa näkemättä 3D:n takia.
Minulta jää tämä katsomati 3D:n ja Paul W.S. Andersonin takia….
Lasse:Ei. Minä ehkä odotin perinteisempää ja uskollisempaa tulkintaa alkuperäiselle tarinalle, tässä sentään otettiin kaulakoru-episodikin huomioon juonessa mitä en muissa edes muista nähneeni. Minusta hahmojen rakentamisessa oli otettu hurjasti vapauksia Jovovichin hahmosta puhumattakaan, mutta koska kirja on luettu koulussa, voi muistini tehdä tepposet…
Silence:Ilman laseja tämä olisi ollut asteen miellyttävämpi ;O)
Tuoppi:No höh, minä pidän Andersonista mutta en 3D:stä :O)
Tämä oli kyllä yllättävän viihdyttävä tapaus! Ei ottanut itseään liian vakavasti ja hahmot olivat mahtavia kaikessa karikatyyrimäisyydessään
Ne taivaalla lentelyt olisi minun puolesta voitu jättää pois, sillä nuo hyvät hahmot olivatkin oikeastaan koko elokuvan suola ja pippuri.
PaiviL: Nimenomaan, hahmot olivat loistavia ja sitä toimintaa, paitsi miekkataisteluja (!) oli liikaa ;O)
Jos jaksaisin päivittää omaa blogiani, kirjoittaisin älynvälähdykseni sinne, mutta sitä odotellessa spämmään täällä. Oletteko nimittäin koskaan tulleet ajatelleeksi, ketkä (kirjan) alkuperäisessä tarinassa todella ovat pahiksia?
Kirjassahan käy ilmi, että Milady on saanut murhaajan poltinmerkin täysin syyttömänä. Hänet on lapsena pakotettu luostariin, josta hän 14-vuotiaana “karkaa” papin “avustuksella” (taatusti hurskaan kirkonmiehen tarkoitusperiä ei tarvinne arvailla). Papin veli, pyöveli, on kuitenkin varma siitä, että Milady on vietellyt hänen veljensä, ja vaikka tuomioistuinkin on (1600-luvulle poikkeuksellisen edistyksellisesti) ymmärtänyt, mistä on ollut kyse, ja todennut Miladyn syyttömäksi, hän käyttää oman käden oikeutta merkitäkseen tämän. Luonnollisesti Athosta (ja myöhemmin d’Artagnania) ei kiinnosta kuunnella tällaista tarinaa, vaan kysymättäkin hänelle on “selvää”, mistä merkki on peräisin.
Pikakelataanpa tarinan nykyhetkeen. Kuningatarhan on oikeasti petturi ja hyväksyy sen, että Buckingham lietsoo protestanttien kapinaa. Richelieu ja hänen asioillaan toimiva Miladyhan pikemminkin yrittävät suojella Ranskaa! Käsittämättömän loogisen aivopierun säestämänä nohevat musketöörit päättävät sitten suojella kuningatarta (ja Buckinghamia). OK, ovathan he vannoneet uskollisuutta nimenomaan kruunulle, eivät Ranskalle (musketöörithän olivat kuninkaan oma henkivartiokaarti), mutta olikos tuo nyt ihan kuninkaan edunkaan mukaista?
Kaikki luonnollisesti huipentuu, kun (anti)sankarimme itse “tuomitsevat” Miladyn kuolemaan farssimaisessa näytösoikeudenkäynnissä – ellei Milady olisi tappanut Constancea (joka naiiviudestaan huolimatta oli myös syyllistynyt maanpetokseen auttamalla musketöörejä), tämähän olisi joka tapauksessa pitänyt vaientaa kiusallisena todistajana. Sopivasti pyöveliksikin löytyy sama kaveri joka aiemmin oli käytellyt poltinrautaa turhan innokkaasti.
Eipä ihme, että elokuvaversioilla on tarve ainakin jättää Mildayn tausta huomiotta tai keksiä omia juttujaan. Myös Richelieun hahmo on usein käännetty päälaelleen ja laitettu juonittelemaan Ranskaa vastaan, jottei katsoja turhaan joutuisi suorittamaan moraalista pohdintaa.
Sekin, miksi musketöörien sukset menevät alun perinkin ristiin Richelieun kanssa, onnistutaan lähes poikkeuksetta kääntämään heidän edukseen – pahan kardinaalisedän vartijat yrittävät silkkaa ilkeyttään estää heitä hauskasta poikamaisesta kisailusta, vaikka (usein kuolemaan johtaneet) kaksintaistelut olikin jo tuolloin lailla kielletty…
—
Kokonaan oma lukunsa on sitten se, että kaikki neljä musketööriä olivat kyllä olleet todellisia henkilöitä, mutta että Dumas keksi heille omat seikkailunsa d’Artagnanin muistelmien perusteella.
Vasta tämän nähneenä täytyy todeta, että viihdyttävin kuva pitkään aikaan. Harmillisesti vain purejenkit eivät ymmärtäneet tämän päälle, eli jatko-osia varten jätetyt koukut heitettiin ilmeisesti turhaan (mm. Richelieun miekkailutaito), vaikka tienasihan tämä muualla maailmassa sentään lipputulonsa takaisin. Niin, ja olisi Waltz saanut irroitella enemmän. Kiitosta kuitenkin huomattavasta määrästä postmodernia viittailua, sekä siitä, että leffa on tahallaan vanhahtavasti näytelty.
Lasse:Ei tehdä jatko-osaa? Se olisi kyllä sääli sillä kuten sanoit, leffassa jätettiin tarpeeksi täkyjä sellaisenkin varalle. Miekkailua oli liian vähän, itse ehkä romantisoin näitä tarinoita liikaa mutta odotan perinteisesti sitä mitä ns. tilaa ;O)
Ei kai mitään päätöstä ole vielä tehty suuntaan tai toiseen. Ilmeisesti studio on ihan tyytyväinen tuottoihin, selvisihän projekti kuitenkin melkein omilleen jo teatterikierroksella (lipputulot 1,5 x budjetti), mihin useimmat elokuvat eivät edes pääse. Osassa maista tämä ei ole vieläkään sitä paitsi edes avannut, ja DVD/televisio/VOD-levitys joka tapauksessa vääntää luvut kyllä vielä reilusti plussan puolelle, mutta riittääkö se vihreän valon näyttämiseen jatko-osalle? Toivottavasti kyllä.