Korppi (2012) ★★★

raven_featured_958x339

Varsinkin romanttisesta kauhukirjallisuudestaan tunnettu Edgar Allan Poe kuoli jokseenkin salaperäisissä olosuhteissa vuonna 1849 vain 40-vuotiaana. Alkoholismiin taipuvaisen, lapsena orvoksi jääneen kirjailijan kuolema saattoi johtua pelkästään liiallisesta viinasta, mutta mystisistä tarinoistaan tunnetun miehen kuolemaan saattoi liittyä myös jotain suurempaa ja pelottavampaa.

Ben Livingstonin ja Hannah Shakespearen käsikirjoitus tarjoaa Poen kuolemalle vaihtoehdon, joka on moniulotteisuudessaan kuin kirjailijan itsensä kynästä lähtöisin. Korppi antaa Poen kuolemaan johtaville tapahtumille aivan kirjailijan trillerimäisten tarinoiden sävyisen vivahteen. Ovatko ne totta, jätetään katsojan itsensä mielikuvituksen varaan.

1800-luvun Baltimorea piinaa karmiva sarjamurhaaja, joka jättää jälkeensä verisiä, kidutettuja ruumiita, joiden kuolintapa on kuin suoraan Poen kirjoituksista. Tämän yhteensattuman huomattuaan poliisi (Luke Evans) kääntääkin epäilevän katseensa ensin itseensä kirjailijaan, jota elokuvassa esittää John Cusack.

Talousvaikeuksissa rypevä ja alkoholisoitunut Poe vakuuttaa helposti poliisin viattomuudestaan ja päätyykin heidän kanssaan yhteistyöhön murhaajan kiinni saamiseksi. Samalla Poe kuitenkin tulee hypänneeksi mukaan sarjamurhaajan virittämälle häijyn moniulotteiselle pelilaudalle, jossa panoksena on ihmishenkiä ja näistä tärkeimpänä Poen rakastetun (Alice Eve) henki -ja murhaaja tuntuu olevan aina yhden askeleen edellä.

James McTeiguen (V niin kuin verikosto) ohjaama trilleri luottaa äärimmäisen monimutkaista peliä pelaavan sarjamurhaajan kehittämiin jippoihin samaan tapaan kuin vaikkapa David Fincherin ohjaama Se7en (1995). Korpista jää kuitenkin puuttumaan Se7enin kauhistuttava intensiteetti ja vaikka sen murhat ovat visuaalisessa yksityiskohtaisuudessaan verisiä, ne eivät jää päiväkausiksi kummittelemaan silmän verkkokalvoille kuin Se7enin vastaavat. Tämä johtuu osittain siitä, että elokuva luottaa hahmojensa syventämisen sijaan liikaa visuaalisiin kauhuelementteihin, ja on myönnettävä, että kaikenlaisten tietokoneella tehtyjen efektien käyttäminen 1800-luvulle sijoittuvassa elokuvassa on haastavaa saada onnistumaan vakuuttavasti.

Oikeasti eläneen hahmon käyttäminen trillerin keskushahmona toimii oikein hyvin. Se antaa katsojalle mahdollisuuden leikitellä ajatuksella, että elokuvan tarina olisikin totta, hieman samaan tapaan kuin kesällä ilmestynyt Roland Emmerichin ohjaama kiehtova tulkinta William Shakespearen persoonasta (Anonymous).

Poen mielenkiintoiseen henkilöhahmoon olisi tutustunut mielellään enemmän, mutta nyt hahmo hukkuu verisen murhatrillerin alle. Suoraviivainen ja verisyydestään huolimatta yllättävänkin siloiteltu trilleri olisi kaivannut Poen hahmon syventämisen mukanaan tuomaa jännitettä. Kunnollisen jännitteen aikaansaamiseksi trillerissä tarvitsee usein kaivautua päähenkilön ihon alle. Korpissa kissa-ja-hiiri -leikki murhaajan kanssa jää jokseenkin heppoisiin kantimiin ripustetuksi peliksi, jossa pääpaino on mielikuvituksellisen monimutkaiseksi viritetyissä murhasuunnitelmissa.

Raa’an viihteellisyytensä ohella Korppi tutustuttaa katsojansa Poen teoksiin, joista tärkeimpänä nähdään elokuvan nimeä kantava romanttinen runo rakkaan ihmisen menetyksestä. Mikäli katsoja ei ennestään tunne Poen kirjoituksia, elokuva innostaa tutustumaan tähän kauhu- ja rikoskirjallisuuden mestariin, jonka teoksista on myöntänyt ottaneensa mallia myöhemmin mm. Sherlock Holmesin isänä tunnettu Arthur Conan Doyle.

Mukana ei harmillisesti ole lainkaan ekstraa.

Arvostelu on julkaistu alun perin Discshop.fi:n Elokuvaoppaassa >>

[box type=”info”] The Raven Ohjaus: James McTeigue Käsikirjoitus: Ben Livingston, Hannah Shakespeare Pääosissa: John Cusack, Alice Eve, Luke Evans Genre: Trilleri Valmistusmaa: USA / Unkari / Espanja 2012 IMDb[/box]

Kommentit