Kotiteatterissa: Napapiirin sankarit (D. Karukoski, 2010) ★★★★

Aina silloin tällöin sitä ihan yllättyy, kun löytää itsensä nauraa höröttämästä elokuvalle ihan ääneen. Se yllättyminen, samoin kuin se nauraminenkin, tuntuu ihan hemmetin hyvältä. Dome Karukosken ohjaama Napapiirin sankarit on juuri tällainen elokuva.

Janne (Jussi Vatanen) on työtön luuseri, joka jostain syystä on saanut pokattua itselleen kauniin ja ei-niin-luuserin naisen, Inarin (Pamela Tola). Jo kolme vuotta Jannen on ollut tarkoitus hankkia perheeseen digiboksi, ja kun illalla on telkkarista tulossa Titanic, Inari päättää, että sellainen on hankittava. Hän jättää aamulla töihin lähtiessään Jannelle 50 euroa rahaa ja ohjeet hakea tarjouksessa oleva digiboksi läheisestä kodinkoneliikkeestä. Janne kuitenkin nukkuu puolille päivin ja päätyy sitten kavereidensa Kapun (Jasper Pääkkönen) ja Räihäsen (Timo Lavikainen) kanssa paikalliseen tuopille. Ja kodinkoneliike ehtii mennä kiinni.

Pohja se on Inarinkin säkissä ja nainen laittaa miehensä seinää vasten – joko tämä hankkii digiboksin aamuyhdeksään mennessä tai hän muuttaa pois. Tästä saa alkunsa koko yön kestävä hurja reissu Rovaniemelle ja takaisin. Matkalla tavataan niin exiä (Kari Ketonen), poliiseja kuin venäläisiä turistejakin – ja siinä samalla koitetaan löytää oma itsensä ja se samperin digiboksi.

Napapiirin sankarit on oiva farssi suomalaisesta sielunmaisemasta ja parisuhteesta. Alussa nähtävä prologi on mustaan huumoriin puettu kuvaus kansakuntamme tilasta. Siinä Kapun ääni kertoo jo viiden sukupolven ajan hirttäytymispuuna käytetystä pystyyn kuolleesta männystä sekä kansalaisidentiteetistämme, joka saa aikaan sen, että jos Suomi valitaan maailman parhaimmaksi maaksi, suomalaiset tekevät uuden tutkimuksen, jossa tutkimus todistetaan vääräksi.

Elokuva on kertakaikkisen sympaattinen ja viihdyttävä genrensä edustaja. Sen älykästä dialogia on herkullista seurata, vaikka Lapin murre ei aivan täydellisesti etelän miesten suuhun aina sovikaan. Lisäksi sen toimintakohtaukset ovat tarpeeksi älyttömiä, mutta ihmiset tuntuvat silti aidoilta, herkiltä, sellaisilta tavallisilta suomalaisilta, joilla ei aina asiat mene ihan niinkuin oli suunniteltu.

Blu-rayn ekstroina on läjä poistettuja kohtauksia, joiden elokuvasta pois jättämistä ohjaaja Karukoski kommentoi sekä hupaisa pätkä elokuvassa käytetyn TIS-51 -rekisterissä olevan auton katsastuksesta. Lisämateriaalien mielenkiintoisinta antia on kuitenkin Karukosken ja Tolan yhdessä tekemä, vartin mittainen lyhytelokuva Burungo, joka sijoittuu köyhään afrikkalaiseen kylään. Se kuvaa ihastuttavalla lämmöllä lasten ja vanhempien suhdetta, mutta samalla antaa raadollisen kuvan köyhän maanosan lasten elämästä.

Mukana on myös trailereita ja mainospätkiä, kaksi musiikkivideota sekä kolme lyhyttä koostetta elokuvan teosta.

_________________________________________________________________________________________________