Latistaako romantiikka naisten tähdittämät sankaritarinat?

outolintu

Viime vuosina on seikkailuelokuvien niin kovin miehiseen maailmaan alkanut ilmaantua myös naispuolisia sankareita. Parhaillaan elokuvateattereissa pyörii Veronica Rothin nuortenromaaniin pohjautuva Divergent – Outolintu, missä Shailene Woodleyn esittämästä nuoresta tytöstä alkaa kasvaa jäykän yhteiskunnan rakenteita kyseenalaistava sankarihahmo. Divergent on teemallisesti hyvin samantapainen dystooppiseen tulevaisuuteen sijoittuva seikkailukertomus kuin hienosti niin elokuvana kuin kirjoinakin menestynyt Nälkäpeli.

Maailmaa pelastavaan draamaan saadaan henkilökohtaisempaa sävyä ja ihmisläheisyyttä sijoittamalla mukaan rakkaustarina. Nuorille aikuisille suunnatuissa tarinoissa, joissa on naispuolinen sankarihahmo, tuntuu seikkailun ohella kuitenkin oletusarvoisesti olevan mukana myös vahva romanttinen lataus, mikä näkyy niin Divergentissä kuin vaikkapa Varjojen kaupungit: Luukaupunki -elokuvassa. Nälkäpeli puolestaan eroaa näistä ja onkin kiinnostavan raikas tapaus, sillä naispuolisesta sankarista huolimatta romantiikka jätetään lopulta sivuosaan.

Jennifer Lawrencen esittämä Katniss Everdeen nähdään Nälkäpelissä perinteisesti miespuolisille sankareille varatussa roolissa. Hän ei ensin ymmärrä olevansa sankari, mutta olosuhteiden pakosta päätyy tekemään sankaritekoja kuin Luke Skywalker ikään.

Nälkäpelissä romantiikkaa nähdään vain varsinaisen tarinan taustalla, sillä julman valtiovallan vaatimuksista Katniss joutuu kahden miespuolisen ystävänsä väliin ja valitsemaan puolensa lapsuudenaikaisen ystävänsä Galen (Liam Hemsworth) sekä pelikumppaninsa Peetan (Josh Hutcherson) välillä. Tämän kolmikon väliset suhteet eivät kuitenkaan ole Nälkäpeliä kasassa pitävä voima samaan tapaan kuin vaikkapa Twilight-elokuvien kolmiodraama. Nälkäpelin keskiössä on Katniss, sankarillinen nainen, joka vasten tahtoaan päätyy kapinaliiton ja vallankumouksen symboliksi, ja joutuu laittamaan elämänsä likoon niin perheensä kuin koko kansakunnan puolesta. Rakkaus on tässä tilanteessa toissijaista.

Twilight-sarjan myötä varsinkin nuorten fanien keskuudessa alkanut jako kolmiodraaman eri osapuolia kannattaviin tiimeihin on saanut jalansijaa myös Nälkäpelin ystävien joukossa. Eihän se väärin ole, mutta tuntuu tarinan teemaan sijoitettuna pinnalliselta. Nälkäpeli kun kuitenkin on julman raadollinen ja synkkä sankaritarina eikä pumpulinen rakkauskertomus.

Onneksi Nälkäpeli-elokuvien tekijät ovat säilyttäneet elokuvissa Suzanne Collinsin alkuperäiskertomuksen tyylin ja vakavan sävyn ilman ruusunpunaisella romantiikalla laimennusta. Kunnolliset naispuoliset sankarihahmot ovat elokuvien historiassa vielä suhteellisen harvassa, joten on ilahduttavaa nähdä Katnississa sellainen. Naishahmo, jota ei ole latistettu hormoneiden vietäväksi, laajentunein pupillein hänestä taistelevia miehiään tuijottelevaksi räsynukeksi. Tällaisia me tarvitsemme!

Päivi Laajalahti

Kommentit