Le Chef – rakkaudesta ruokaan (2013) ★★

lechef_featured_620xs400

Ranskalainen kokkikomedia Le Chef antaa odottaa paljon, onhan sen toisessa pääosassa karismaattinen ja loistava Jean Reno ja yhtenä pääteemoista ruoanlaitto. Valitettavasti elokuva ei kuitenkaan onnistu tuomaan vettä kielelle eikä se lopulta oikein nauratakaan. Elokuva alkaa kyllä hyvin lupaavasti, mutta keskivälissä muutos normaalista ruoanlaitosta molekyyligastronomiaan on tylsää. Ehkä olen vanhanaikainen, mutta eriväriset ja –makuiset hyytelöpalat eivät saa minua innostumaan, kun taas tuttujen ja turvallisten raaka-aineiden käyttö ja niiden esitteleminen saisi makunystyrät innostumaan. Le Chef tuo itse asiassa mieleen Pixar-animaatio Rottatouillen, joka on allekirjoittaneen yksi animaatiosuosikeista.

Ranskalaisen Daniel Cohenin ohjaama Le Chef kertoo Jackystä (Michaël Youn), lahjakkaasta kokista, joka saa jatkuvasti potkut töistä, koska haluaa tehdä ruokaa mestarikokki Alexandre Lagarden (Jean Reno) reseptien mukaan. Jackyn viimeisillään raskaana oleva vaimo Beatrice (Raphaëlle Agogué) vaatii miestä etsimään pysyvän työpaikan ja Jacky päätyy maalaamaan vanhainkodin ikkunanpieliä. Keittiömestari Lagarde puolestaan on vaarassa menettää työpaikkansa (ja yhden kolmesta Michelinin tähdestään), kun ravintolan ostanut yritys innostuu molekyyligastronomiasta ja haluaa muuttaa Lagarden isännöimän ravintolan perinteisestä gourmetpaikasta trendikkääksi ravintolaksi.

Kuten sanottu, elokuvan alkuasetelma on mehukas. Elokuvalta ei odota ihmeitä, vaan ennen kaikkea sitä, että se tuottaisi hyvää mieltä, viihdyttäisi. Esimerkiksi kohtaus, jossa Jacky katsoo sisään vanhainkodin keittiöön ja alkaa antaa ohjeita kokeille, on kliseinen, mutta leppoisan hauska. Nauruhermoja hyväilee eniten kohtaus, jossa Jacky ja Lagarde ovat pukeutuneet japanilaiseksi pariskunnaksi tutustuessaan kilpailijansa ravintolaan ja molekyyliruokaan. Älytöntä, mutta hauskaa.

Kun Legarden ja Jackyn avuksi kutsutaan hullu molekyylejä ruoasta erotteleva professori Juan (Santiago Segura), alkaa elokuva muuttua farssiksi, huonoksi sellaiseksi. Loppu elokuva onkin sitten sähellystä ja kohellusta kohti ennalta arvattavaa loppua. Vaikka elokuva nauraakin molekyyligastronomialle ja kemialliselle hienostelulle, niin perinteisen ruoanlaiton ylistys unohtuu lähes kokonaan.

Vaikka Reno onnistuu yleensä täydellisesti rooleissaan, ei hänen olemuksensa tee tästä leffasta yhtään sen parempaa (tai no, ehkä ihan pikkuisen). Hauskimpia hahmoja ovat Jackyn vanhainkodissa tapaamat kolme kokkia. Jackyn vaimo puolestaan on niitä onnellisia naisia, jotka heräävät täydellinen meikki kasvoilla ja pystyvät synnyttämään lapsen ilman hikeä, kasvot ja hiukset kauniina. Julien Boisselier onnistuu mainiosti esittämään Stanislasia, Lagarden ravintolan omistajan ylimielistä poikaa.

Le Chef ei valitettavasti yllä edes keskinkertaisuuteen. Leffa ei varsinaisesti ole huono, mutta se on mitäänsanomaton (joka on ehkä pahempaa kuin olla huono). Siitä löytyy monta palaa, joista olisi voitu saada kokoon hauska pieni komedia, mutta se osoittautuukin latteaksi, epätasapainoiseksi ja välillä tuntuu, että koko hommassa on ihan liian monta kokkia. Le Chef osoittaa, että välillä kliseitä vilisevät elokuvat eivät vain toimi ja se on ranskalaisten hyvänmielenleffojen ystävälle harmin paikka.

Dvd:ltä ei löydy ekstramateriaalia.

Le Chef – rakkaudesta ruokaan
Ohjaus: Daniel Cohen
Käsikirjoitus: Daniel Cohen
Pääosissa: Jean Reno, Michaël Youn, Raphaëlle Agogué
Alkuperämaa: Ranska 2012
Genre: Komedia
IMDb

Kommentit

Tags from the story
, ,