Suzanne Collinsin Nälkäpeli-trilogia

collins_featured_620x350

Suzanne Collinsin kirjoittama Nälkäpeli -nuortenkirjatrilogia on saavuttanut arvostusta niin kirjoina kuin myös kirjoista tehtyinä elokuvaversioina. Nälkäpelistä puhuttiin aikoinaan uutena Twilightina, joten Filmitähdenkin toimituksen oli tartuttava kirjasarjaan ja katsastettava, mistä tässä kaikessa oikein on kyse. Collinsin trilogia koostuu romaaneista Nälkäpeli (The Hunger Games), Vihan liekit (Catching Fire) ja Matkijanärhi (Mockingjay).

Ensimmäisen elokuvan (Nälkäpeli) ohjaksissa on Gary Ross (joka on ohjannut mm. söpöisen Pleasantvillen), kakkososan Vihan liekit sekä elokuvana kahteen osaan jaetun Matkijanärhen ohjaajana toimii puolestaan Francis Lawrence, mies sellaisten elokuvien kuin I am Legend, Vettä elefanteille ja Constantine takaa. Pääosan sankarittarena nuolellaan täyskymppiin tähtää The Winter’s Bone -elokuvassa laatunäyttelijöiden kermaan ponnahtanut Jennifer Lawrence. Miespääosassa leipurin poikana Peeta Mellarckina nähdään Josh Hutcherson ja Katnissin lapsuudenystävänä ja rakastettuna Galena komea Liam Hemsworth.

Nälkäpelin tarina sijoittuu maailmanlopun jälkeiseen maailmaan, joka ennen tunnettiin nimellä Yhdysvallat, nykyisin Panem. Panemia johdetaan yltäkylläisyydessä elävästä Capitolista, joka pitää alaisuudessaan toimivia 12 vyöhykettä tiukasti ohjaksissaan, jotta kapinointia ei pääse syntymään. Capitolin johtama kokonaisuus on totalitäärinen valtio, jossa jokaisella yksilöllä on tarkoin määrätty paikkansa yhteisössä. Minkäänlaista omaa tahtoa ei sallita ja kapinalliset kukistetaan heti. Kuolema on yleinen tuomiomuoto.

Voimakkain ohjailun muoto on Nälkäpeliksi kutsuttu tosi-tv-sarja, johon vuosittain valitaan arpomalla jokaiselta vyöhykkeeltä yksi tyttö ja yksi poika. Nämä nuoret sijoitetaan areenalle, jolta vain yksi pääsee voittajaksi. Muut kilpakumppanit on siis tapettava. Ja tätä kaikkea seuraavat tuhannet kamerat. Lisäksi hallitus pakottaa kaikki kansalaiset seuraamaan peliä. Pelko tekee nöyräksi.

Vyöhykkeillä tuotetaan tuotteita ja palveluita Panemin käyttöön ja jokainen vyöhyke on keskittynyt yhteen tuotteeseen. Köyhimmällä vyöhykkeellä numero 12, joka sijaitsee kauimpana Capitolista, louhitaan hiiltä. Siellä asustaa äitinsä ja pikkusiskonsa kanssa Katniss Everdeen, joka on taitava metsästäjä ja yhdessä ystävänsä Galen kanssa hankkii vyöhykkeen sähköaidan takaa murua perheen hengenpitimiksi.

Pelastaakseen pikkusiskonsa Katniss päätyy ilmoittautumaan vapaaehtoiseksi mukaan brutaaliin peliin. Toinen tribuutti vyöhykkeeltä 12 on leipurin poika Peeta Mellark. Katniss ei kuitenkaan ole mikä tahansa tyttö, vaan hänellä on voima muuttaa maailmaa.

Kirjan kammottava idea ei allekirjoittanutta aluksi suuresti innostanut ja kirjaan tarttuminen oli haastavaa. Tuntui, että nämä Running Man / Gamer -tyyliset tappopelit on jo nähty. Mutta kun alkuun pääsi, kirjan tarina vetäisi kertalinttuulla mukanaan ja seurasin Katnissin matkaa pelin läpi kiihkeän innostuksen vallassa.

Nälkäpeli on kiehtova sekoitus scifiä, toimintaseikkailua ja teiniromantiikkaa. Se on kirjoitettu tarttuvasti ja se soveltuu myös aikuisen luettavaksi. Itse asiassa ihan pienille lukijoille se ei raakuutensa takia oikein sovikaan. Teiniromantiikka puskee välillä läpi melkoisen vahvasti, mutta kokonaisuutena Nälkäpeli-trilogia on alusta lähtien niin kiinnostavalla tavalla kirjoitettu, että sarjan loputkin osat pitää lukaista samaan putkeen.

Kirjasarjassa pohditaan diktatuurin olemusta ja yksilönvapautta. Näitä pehmitetään vahvalla ystävyydellä ja kaiken voittavalla rakkaudella. Kattavana voimana kulkee usko vapauden voimaan ja hyvyyden voittoon pahasta. Loppuun ei kuitenkaan päästä ilman uhrauksia ja niitä Nälkäpelissä joudutaan tekemään paljon. Tarina on raaka, väkivaltainen ja jännittävä. Nuortenkirjojen joukossa seikkailufantasiaa keskivertoa paremmasta päästä.

© Päivi Laajalahti

Kommentit

Tags from the story