Man of Steel (2013) ★★★

manofsteel_feat

Mustatukkainen, trikoisiin pukeutuva komistus, joka tunnetaan myös nimellä Teräsmies, on vetänyt jälleen punaisen viittansa päälleen. Teräsmies-filmatisoinnit ovat olleet kovin epäonnisia, ja onnistuneimpana hahmon ilmentymänä moni pitääkin Smallville tv-sarjaa. Tällä kertaa trikooasun vetää päälleen äärettömän komea Henry Cavill, ja mies onkin epätasaisen elokuvan parasta antia. Ohjaaja Zack Snyder, yhdessä David S. Goyerin ja Christopher Nolanin kanssa on kynäillyt sarjakuvasta liian pitkän ja lopulta käsittämätöntä tuhoa sisältävän elokuvan, joka ei kuitenkaan ole täysin epäonnistunut.

manofsteel
Tätä miestä eivät käsiraudat varsinaisesti pidättelisi.

Tarina pureutuu tarkasti Clark Kentin eli Kal-Elin alkutaipaleeseen. Se esittelee Krypton-planeetan tuhon, jonka keskellä Kal-Elin isä Jor-El (Russell Crowe) lähettää lapsensa Maahan. Ikuista ajojahtia ja kostoa vannoen Kenraali Zod (palavasilmäinen Michael Shannon), ja tämän supersotilaat päätyvät ennemmin tai myöhemmin Clarkin kotikulmille. Elokuva maalaa hienosti nuoren pojan elämää, tämän tietämättä omista voimistaan, ja oppiessaan mitä tarkoittaa olla erilainen. Kevin Costner ja Diane Lane tekevät parhaansa vanhempina, joiden suuhun vain on aseteltu melko kliseisiä lausahduksia vastuusta ja erilaisuudesta. Hieman varttuneempana Clark Kent kiertää reppu selässä Yhdysvaltoja, tehden hanttihommia ja pelastaen ihmisiä pulasta – valmistautuen näin kenties joku päivä ottamaan asemansa maapallon pelastajana. Mies on selvästi hukassa, odottaen kutsumustaan.

Samanaikaisesti journalisti Louis Lane (Amy Adams), saa selville vanhan avaruusaluksen olemassaolosta Etelämantereella, törmää komeaan nuorukaiseen, ja joutuu keskelle rotujen välistä selkkausta. Kenraali Zod saapuu Maahan rytinällä, vaatien Kal-Elia antautumaan ehdoitta – näin Maa jätetään rauhaan ja ihmiskunta selviää pälkähästä. Hyvätahtoinen Teris antaa laittaa itsensä käsirautoihin, vaikka fiksummat tajuavatkin että Zodin aikeet eivät ole ihan näin puhtoiset. Alkaa hirvittävä hässäkkä ja tuho, kun Zod armeijoineen haluaa muuttaa Maan ilmaston kryptonilaisille sopivaksi. Hyvä tahto ei enää riitä, vaan Zod on tuhottava.

manofsteel2
Kenraali Zodilla on huono päivä.

Elokuva on täynnä pieniä vihjeitä Clark Kentin menneisyydestä, ja väläyttelee tarinaa tunteville pätkiä tarinasta. Nuori Kent pelastaa Pete Rossin, sarjakuvissa Clarkin parhaan kaverin, sekä Lana Langin uppoavasta bussista. Kävellessään kotiin Clarkin ohi ajaa LexCorpin rekka ja elokuva kumartaa myös DC Comicsin Justice Leaguen suuntaan pistämällä avaruudessa leijailevan Wayne Enterprisen satelliitin kolhuille nujakan keskellä. Kaikki pienet vihjeet kietovat Teräsmiehen tarinan suurempaan kokonaisuuteen, ja on yllättävän uskollinen sarjakuville. Vaikka toimittaja Kent antaakin odotuttaa itseään.

DC Comics ei ole koskaan tuottanut hilpeitä tai ratkiriemukkaita tarinoita. Marvelin supersankarien rinnalla Teräsmies on vakaa, rauhallinen ja melko tummasävyinen hahmo elokuvaksi siirryttäessä. Niinpä elokuvasta puuttuvat melkein kokonaan humoristiset kohtaukset, joka ei huononna elokuvaa pätkääkään. Kyseessä ei ole tarkoituskaan olla one-linereita viljelevä huumoripläjäys, eihän Teräsmies sarjakuvanakaan sellainen ole.

You’re the answer, son. You’re the answer to ”are we alone in the universe”

Mihin elokuva sitten kaatuu? Melko tasainen alku kartoittaa hienosti Kal-Elin taustaa, mutta hahmokehitys on lapsenkengissä. Adams on hyvä valinta uteliaaksi ja kykeneväksi reportteriksi, varsinkin kun osaan ei ole kerrankin valittu mitään hempukkaa vain näyttämään hyvältä – Adams on melko arkisen näköinen, mutta tehokas. Kenraali Zodin joukoissa taisteleva Faora-Ul (Antje Traue) on piristävä ilmestys. Tämä nainen ei keimaile, ei pukeudu paljastaviin taisteluasuihin, vaan on nopea, vahva ja vaarallinen sotilas. Elokuva ei siis nojaudu houkuttelemaan kohderyhmäänsä hempukoilla, josta kaikki pisteet. Toisaalta Cavill on korea ja kaunis kuin kakku, mies jota voisi katsoa loputtomiin – mutta Teräsmies ei koskaan ole ruma mies ollutkaan. Se millä ollaan ajateltu elokuvan iskevän koviten, iskee myös pahiten. Sen viimeiset 15 minuuttia ovat puuduttavinta toimintakohtausta yhteen pötköön ikinä. Teräsmiehen ja Zodin välinen turpaanmättö tuntuu jatkuvan loputtomiin, tuhoten rakennuksen toisensa perään, ikuisuudelta tuntuvan ajan. Katsoja turtuu, kyllästyy eikä jaksa enää ihailla jälleen yhden hajoitetun rakennuksen luhistumista. Samalla Teräsmies, jonka pitäisi olla ihmiskunnan suurin ystävä ja pelastaja, ei näytä paljoakaan välittävän tuhansista ihmisistä joiden on pakko saada surmansa moisen pilvenpiirtäjähävityksen varjossa. Turpaan vaan ja menoksi, tuntuu olevan elokuvan lopullinen sanoma. Hahmosta kehittyy ristiriitainen – tuhoaja vai pelastava enkeli?

Man of Steel on faneille mannaa pienine kumarruksineen suuntaan jos toiseenkin. Toisaalta se on liian pitkä, ja sen lukemattomat taistelukohtaukset imevät virran katsojasta tehokkaasti. Se on yltiöpäisesti tuhoa viljelevä, vaikka se samalla toisella kädellä tarjoaa herkkää Clark Kentin tarinaa katsojalle tiristeltäväksi. Elokuva ei osaa päättää onko se lintu vai lentokone; mutta on sinällään onnistunein filmatisointi siniasuisesta supersankarista ikinä.

[vc_row][vc_column width=”1/1″][vc_text_separator title=”Info” title_align=”separator_align_center”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column width=”1/1″][vc_column_text]

Man of Steel

  • Ohjaus: Zach Snyder
  • Käsikirjoitus: David S. Goyer, Christopher Nolan
  • Pääosissa: Henry Cavill, Amy Adams, Michael Shannon
  • Alkuperämaa: USA 2013
  • Genre: Toiminta / Fantasia
  • IMDb
[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column width=”1/1″][vc_separator][/vc_column][/vc_row]

Kommentit