Maximum Conviction (2013) ★

maximum_conviction_featured_620x400

Itse legendaarinen toimintatähti Steven Seagal ja ammattipainikehistä toimintaelokuviin siirtynyt ”Stone Cold” Steve Austin samassa leffassa! Mahtavaa! Tai ainakin niin luulisi. Pakko sanoa, että aina siitä lähtien, kun Seagal lensi taivaan tuuliin Ratkaisun hetket –elokuvassa (Executive Decision, 1996) ja antoi Kurt Russellin hoitaa sankarin hommat, ovat Seagalin leffat olleet heikkoja. Sitä ennen tulikin sellainen suora toimintaleffojen helmiä, että alta pois! Nico (Above the Law, 1988), Vaikeasti tapettava (Hard to Kill, 1990), Kuoleman merkki (Marked for Death, 1990), Katujen laki (Out for Justice, 1991), Kaappaus merellä (Under Siege, 1992) ja jatko-osa Kaappaus raiteilla (Under Siege 2: Dark Territory, 1995) olivat kaikki loistavia elokuvia. Ainoastaan vuoden 1994 Vaarallisella alueella (On Deadly Ground) oli merkki huonompien aikojen saapumisesta Seagal-valtakuntaan.

Austinin filmografiassa ei juurikaan huippusuorituksia ole, suurimpana hetkenä voitaneen mainita pääpahiksen ykköskätyrin rooli ensimmäisessä The Expendables –elokuvassa. Battle Royale –tarinaa hyväksikäyttänyt The Condemned oli myös ihan ok toimintatrilleri. Muutaman vuoden takainen Hunt to Kill sen sijaan aika huono yhdistelmä Cliffhangeria, The Marinea ja ykkös-Ramboa.

Maximum Conviction on tarina salaisesta Yhdysvaltain armeijan hallinnoimasta vankilasta, jota ollaan sulkemassa, kun kalterien taakse saatellaan hieman yllättäen vielä kaksi naisvankia. Vankilan sulkemisesta vastaavat palkkasotureina nimeä tehneet Cross (Seagal) ja Manning (Austin). Kaksikko odottaa vangeille kuljetusta, jonka saapuessa selviää, että uusimmat vangit ovat tappajaryhmän tähtäimessä. Cross, Manning ja heidän tiiminsä (mukana Päivien viemää –sarjassa suosittu brittinäyttelijä Bren Foster) joutuvat tekemään kaikkensa säilyäkseen hengissä ja pelastaakseen vangit.

Toimintakohtaukset on nähty miljoonaan kertaan, dialogi on surkeaa ja väkinäistä eikä kameran takanakaan ole parasta mahdollista näkemystä tällä kertaa. Juoni kulkee aivan liian hitaasti eivätkä tahattomat (tai tahalliset) virheet naurata. Myös tehokeinoksi valitut valvontakamerapätkät rätisivine ja pätkivine kuvineen onnistuvat vain ärsyttämään. Ainoa valopilkku on Austinin selkeä parantuminen näyttelijänä. Replat tulevat kerta kerralta luontevammin eikä roolihahmon ollessa hänelle suotuisa tarvitse joka kerta tuntea myötähäpeää, kuten kävi mm. Hunt to Kill –elokuvaa katsoessa. Se myös huvitti, kun vanhemmiten vahvasti tukevoitunutta Seagalia näytettiin lähinnä hartioista ylöspäin, ettei miehen tankkimainen olemus veisi mielikuvaa 20 vuotta sitten vikkelästä aikidomestarista.

Pahisten pomoa näyttelevä Michael Paré menee hukkaan ollessaan lähes koko elokuvan ajan vankilan valvomossa näyttämässä tuimalta. Hänen ykkösapuriaan Collinsia näyttelevä Michael Adamthwaite ei myöskään vakuuta.

Lisämateriaalia on muutaman dokumenttiosion verran tarjolla. Kulissien takaa –osiossa selkääntaputtelulla ei tunnu olevan rajoja. Kaikki ovat mitä parhaita tekijöitä työssään ja kaikilla on ollut mahtavaa ja upeaa kuvausten aikaan. Yksi featurette keskittyy Steve Austiniin, yksi Seagaliin ja Austiniin ja viimeinen saippuatähti Fosteriin.

Maximum Conviction 
Ohjannut: Keoni Waxman
Käsikirjoittanut: Richard Beattie
Pääosissa: Steven Seagal, Steve Austin, Michael Paré
Alkuperämaa: USA 2012.
IMDb

Kommentit