Minä ja Veronica

veronicamars

Veronica Mars. Päätin tutustua sinuun vasta nyt, kymmenen vuotta sarjan alkamisen jälkeen. Mielenkiinnolla katsastin ensimmäisen jakson, sitten toisen ja kolmannen, ja olinkin täysin koukussa. Kaksi viikkoa vietin kanssasi aikaa iltaisin. Tai pitkälle yöhönhän se aina hujahti. Katsoin perätysten ensimmäisen, toisen ja kolmannen tuotantokauden, ja lopulta tarinan päätökseen saattaneen elokuvan. Nyt minulla on seesteinen olo. Haikea kyllä, aivan kuin aina hyvän sarjan päättyessä. Mutta kuitenkin tyytyväinen.

Ja väsynyt. Seuraavaksi voisin nukkua muutaman yön ihan kunnolla.

Veit minut mukanasi teini-ikäisen etsivätyttösen maailmaan, sellaiseen, josta itsekin pikkutyttönä haaveilin lukiessani Neiti Etsiviä kirja toisensa jälkeen. Veit minut myös maailmaan, jossa kukkii eriarvoisuus, jossa jotkut ovat arvokkaampia kuin toiset. Tai ainakin kuvittelevat niin olevansa. Tarjosit teiniromantiikkaa, jota oli höystetty rankemmilla sävyillä. Ruusunpunaisuus oli elämästäsi lopulta kaukana. Raiskausten ja seksuaalisen väkivallan selvittely, siitä selviäminen, kaveriryhmien ulkopuolelle jääminen, kielletty rakkaus sekoittuivat sulavassa sovussa murhiin, petoksiin, henkiseen julmuuteen ja perheiden sisäisiin ristiriitoihin.

Sinä olit hahmona loistava. Päältä suloinen kuin vaahtokarkki, sisältä kompleksinen, ristiriitojen täyttämä tyttö, mutta samalla terävä-älyisyydessäsi täydellinen. Kun pistit konkariäijiä kanveesiin pelkällä älylläsi, olin onnellinen. Paha sai niin usein palkkansa. Moninkertaisena.

Et kuitenkaan ollut ihmisenä täydellinen. Teit virheitä ja jouduit niistä maksamaan. Sinun kanssasi oli haastavaa elää, enkä suuresti kadehtinut isäsi tai poikaystäviesi osaa. Kuten itsekin sanoit, olit koukussa siihen, että saat juttusi ratkaistua. Minä ymmärrän koukussa olon, enhän malttanut olla klikkaamatta sitä seuraavaa jaksoa, vaikka kello oli jo yli puolen yön. Olen kiitollinen käsikirjoittajillesi, jotka tekivät sinusta yhtä aikaa kovan ja haavoittuvan, voittamattoman ja inhimillisen, rakastettavan ja hankalan.

Kuten teiniromantiikkaan kuuluu, sinäkin jouduit tekemään valintoja. Sait katsojasi valitsemaan puolensa potentiaalisten poikaystävien välillä ja moni meistä oli sitä mieltä, että sinulla on huono miesmaku. Heti ensimmäisestä hetkestä arvasin, että sinun ja Loganin välille kehittyisi jotain elämää suurempaa. Tässäkin asiassa käsikirjoittajat osasivat vedellä juuri oikeista naruista tehdessään viha-rakkaus -suhteestanne niin kiehtovan.

Eihän kaikki tietenkään toiminut, mutta harvapa tv-sarja on täydellinen. Viihdyin kuitenkin matkassasi erinomaisesti kaikki kolme kautta. Myönnän, olin monien muiden tavoin pettynyt viimeisen kauden lopetukseen, sillä kaiken levälleen jättäminen tuntui kuin märän rätin räiskäisyltä kasvoille. Tai ennemminkin ylimieliseltä olankohautukselta. Tuntui tylyltä jättää näin hieno sarja kesken sellaisen antikliimaksin saattelemana.

Tunsin kuitenkin olevani etuoikeutettu, sillä pääsin joukkorahoituksella tuotetun elokuvan kimppuun saman tien. Ilman että minun olisi pitänyt odottaa elokuvan näkemistä monta vuotta, niin kuin sarjaa sen julkaisun aikaan katsoneet katsojat. Olen kiitollinen siitä, että elokuva päätettiin tehdä. Muuten kolmannen kauden loppu olisi tuntunut liian katkeralta iskulta.

Elokuvan Veronica Mars oli kaukana siitä tytöstä, mikä olit televisiosarjan aikaan. Olit aikuinen, vastuuntuntoinen nainen. Mutta samalla kaipasit elämääsi jännitystä. Vuoristorataa. Myös sinun elämässäsi langanpäät olivat jääneet vuosia sitten auki. Aivan samoin kuin me katsojatkin toivoimme selkeää päätöstä, myös sinä kaipasit sitä.

Olin huojentunut. Tyytyväinen. Elokuva kasasi kaiken kauniiseen, katkeransuloiseen pakettiin. Juuri sellaiseen, jollaista sarjan ystävät olivat kaivanneet. Se ei kuitenkaan tehnyt hahmostasi yksiulotteista, päinvastoin.

Kiitos Veronica Mars näistä yhdessä viettämistämme tunneista. Ehkä joskus vielä tapaamme.

– Päivi Laajalahti

Kommentit

Tags from the story
, ,