Morsiusneidot (2011) ★★★

Naiset eivät ole hauskoja. Elokuvissa he ovat joko äitejä, vamppeja, bimboja tai uhreja; harvemmin toimintasankareita ja tuskin koskaan hauskoja. Bridesmaids todistaa osittain tämän harhaluulon vääräksi, onnistuen yhdistämään naiset, hurtin huumorin, fyysisen komedian ja samalla kertaa älykkään että ala-arvoisen hauskuuttamisen toisiinsa. Se sekä onnistuu että epäonnistuu tavoitteissaan mutta yksi asia on varma, se naurattaa hemmetisti ja on piristävän erilainen nykymaailman äijäilykomedioissa joita on 13 tusinassa.

Tarina keskittyy konkurssin tehneen, sinkun ja rahattoman Annien (Kristen Wiig) ympärille jonka paras ystävä on menossa naimisiin. Masentavassa elämäntilanteessa oleva Annie olettaa automaattisesti olevansa kaaso kunnes musta pilvi ilmestyy taivaalle täydellisen, kauniin ja rikkaan Helenin (Rose Byrne) muodossa. Tämä sulhasen pomon vaimo purjehtii ystävysten ilmatilaan sulavuudella joka saa Annien kiehumaan ja käyttäytymään ääliömäisesti, joku sanoisi inhimillisesti, vieden ongelmansa uusiin ulottuvuuksiin.

Vaikka tarina on periaatteessa kertomus  morsiusneidoista, naisten hääjärjestelyistä ja ystävyydestä, on se myös tarina Annien omista ongelmista ja tämän selkeästä kyvyttömyydestä käsitellä niitä aikuismaisesti. Tässä lepää elokuvan heikkous ja voima. Fyysinen komedia on hankala laji mutta Wiig onnistuu naurattamaan lentokone + viski -kohtauksella niin että naista ei voi kuin ihailla. Samalla hahmo viedään liian pitkälle sillä nokkela ja sanavalmis nainen pistetään myös älämöimään ja käyttäytymään nolon lapsellisesti hienoissa polttareissa, jotka ovat tyylikkyydessään enemmänkin cocktail-kutsut kuin rajut polttarit; Annien käytös on noloa ja laskee elokuvan tason keskiverto-komediaksi. Tämä ailahtelu sekä lievä tarinan venyttäminen aiheuttavat sen että Bridesmaids ei kuitenkaan nouse komedian terävimpään kärkeen vaikkakin on aimo tuuppaus eteenpäin naiskomedian saralla.

Kilpalaulantaa kaasojen malliin

Elokuva onnistuu pitämään laajan näyttelijäkaartinsa erinomaisesti  hyppysissään ja mainio persoonagalleria pääsee oikeuksiinsa; jokainen nainen saa tilaa omituisuuksilleen. Se myöskin koskettaa mikä on komediassa harvinaista, mutta pääpaino on hurtissa huumorissa; hyvässä ja pahassa. Tietty ylilyöminen, seksin korostaminen ja ääliösekoilu vessahuumorilla ovat asioita jotka olisi voinut jättää pois. Morsiusneidot on hauska, nokkela ja erilainen komedia naisilta naisille mutta sen seurassa viihtyvät takuulla miehetkin. Siitä puuttuu tietty hienosäätö joka olisi nostanut sen keskiverron äijäkomedian yläpuolelle, naiset ovat loppujen lopuksi ihan yhtä tyhmiä ja lapsellisia kuin miehetkin ja hyvä niin; mutta juuri aiheensa vuoksi se on asteen kiinnostavampi, näitä ei usein näe.

_________________________________________________________________________________________________