Mr Robot on viime vuoden paras sarjauutuus

mrrobot-1024x646

Mr. Robot voitti sunnuntaina parhaan draamasarjan Golden Globe-pystin, eikä syyttä. Sen sekoitus psykologista trilleriä ja teknologiaa vetää mukaansa surrealistisella tunnelmallaan ja napakalla yhteiskuntakritiikillään.

Rami Malekin esittämä Elliot kärsii lukuisista ja monimutkaisista henkisistä ongelmista – mm. sosiaalisten tilanteiden pelosta ja masennuksesta – jotka saavat miehen vetäytymään bittien maailmaan, pois ihmisvilinästä. Päivisin tietoturvateknikkona työskentelevä mies muuntautuu iltaisin kaikkia ja kaikkea hakkeroivaksi aktivistiksi. Kohteeksi joutuvat nopeaa oikeutta selkeästi kaipaavat niljakkeet, joiden rikokset löytyvät tietoverkkojen uumenista. Elliotin teoissa on logiikkaa ja aie, mutta samalla hän tutustuu elämäänsä koskettaviin ihmisiin hakkeroimalla myös näiden tiedot, sillä muuta tapaa tutustua hän ei tiedä. Paranoia ja eristäytyminen johtavat omalaatuiseen elämään jonka rikkoo anarkistinen haktivistien liike nimeltä fsociety. Liikettä luotsaa Christian Slaterin herkullisesti näyttelemä Mr. Robot.

Tarina venyttää uskottavuuden rajoja, luoden eristäytyneisyyden tunnelmaa harkituilla kuvakulmilla jotka sijoittavat Elliotin usein kuvan reunaan, ympäröiden tämän tyhjällä tilalla. Hahmot elävät yhteiskunnan reunoilla, melkein näkymättömissä. Elliot kertoo tarinaa normaalista poiketen suoraan katsojalle, tehden katsojasta näin osallisen tapahtumiin tavalla joka on tarkoituksellisen henkilökohtainen. Mikä on todellisuutta ja mikä harhaisen Elliotin pään sisällä tapahtuvaa kerrontaa on hankala erottaa. Sulavasti mutta hiiviskellen etenevä Mr. Robot onnistuu rakentamaan kokonaisuuden joka tuntuu omalta, huolimatta sen hakkerointiteemasta, joka voi tuntua joistakin vieraannuttavalta. Tarina ei kompastu teknisiin yksityiskohtiin, vaikka hakkeroinnista onkin tehty mahdollisimman uskottavaa sanastoa myöten. Sarjan luojan Sam Esmailin omien sanojen mukaan teknisistä yksityiskohdista, itse hakkeroinnista sekä sen maailmasta on haluttu tehdä mahdollisimman realistista. Tietokoneella istumista ei ole höystetty dramaattisilla efekteillä joilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa – jännitys tulee hahmoista sekä tarinasta.

Is it that we collectively thought Steve Jobs was a great man, even when we knew he made billions off the backs of children? Or maybe it’s that it feels like all our heroes are counterfeit? The world itself just one big hoax, spamming each other with our burning commentary bullshit, masquerading this insight; our social media faking this intimacy. Or is it that we voted for this? Not with our rigged elections, but with our things, our property, our money. I’m not saying anything new, we all know why we do this, not because Hunger Games books makes us happy, but because we want to be sedated. Because it’s painful not to pretend, because we’re cowards. Fuck society.

Miksi tarina sosiaalisesti kyvyttömästä rikollisia jahtaavasta hermorauniosta on niin onnistunut? Sen visuaalinen ilme luo maailman joka sekä rauhoittaa että kiehtoo eristäytyneisyydellään. Suuri kasvoton korporaatio joka hakkereilla on vastassa on täynnä herkullisia hahmoja, kärjessä Martin Wallströmin esittämä melkein Amerikan Psykomainen Tyrell Wellick, jonka rinnalla Elliot tuntuu hauraalta ja heikolta. Kyseessä on moderni ja ajankohtainen tarina, jossa luodaan jännitettä eikä kumarreta aikamme guruille. Unohtakaa nolot ja kömpelöt hakkerointielokuvat, Mr. Robot tekee vihdoin kaiken oikein.13

Kommentit