Muumit Rivieralla – lasten silmin

muumitrivieralla

Tove Janssonin 100-vuotisjuhlan kunniaksi tuotettu, Janssonin alkuperäisiin piirroshahmoihin pohjautuva animaatio Muumit Rivieralla sai iltapäivälehtien otsikoiden mukaan osan aikuiskatsojista hämilleen. Animaatio kuvaa muumit ystävineen sellaisina kuin Jansson ne aikoinaan loi, mikä eroaa jonkin verran nykypäivänä tutummista japanilaisanimaatioista ja saattaa siksi hämmentää Janssonin alkuperäistuotantoa tuntemattomia. Muumit Rivieralla -elokuvassa matkataan nimen mukaisesti lomalle Rivieralle, missä rikkaudessa rypeviä seurapiirejä palvova Niiskuneiti sortuu uhkapeleihin haaveillessaan kauniista bikineistä, mihin hänellä ei ole varaa. Muumipappa puolestaan intoutuu ryypiskelemään ja Mamma joutuu hänen krapulaansa aamulla lääkitsemään.

Nämä kohtaukset synnyttivät sosiaalisessa mediassa varsinaisen ”muumigaten”, missä Janssonin alkuperäisen tarinan ystävät kävivät puolustuskannalle näitä ”järkyttyneitä vanhempia” vastaan. Tosin ”järkyttyneiden vanhempien” määrä taisi lopulta jäädä melkoisen alhaiseksi ja kyseessä olikin vain keinosta saada lukijat klikkaamaan raflaavaa otsikkoa.

Veimme pääasiallisesti 8-vuotiasta lapsista koostuvan 11-henkisen joukon katsomaan elokuvaa Espoon Kino Tapiolassa viikonloppuna vietettyjen lasten syntymäpäiväjuhlien tiimoilta. Ennen elokuvaa saimme kuulla lapsilta epäilyksiä: ”Se on kuulemma ihan tyhmä elokuva, eikä siinä tapahdu mitään”. Tämä oli hämmentävä kommentti kohderyhmään kuuluvan 8-vuotiaan suusta ja mietinkin, voisiko tämä johtua elokuvan riepottelusta mediassa ja vanhemmilta mahdollisesti sivukorvalla kuulluista muumi-uutisten kommentoinneista.

Päätimme tehdä elokuvan jälkeen pienen lappukyselyn, mitä mieltä lapset oikeastaan olivat elokuvasta.

Jo elokuvan aikana saimme huomata, että animaatio upposi kohderyhmäänsä kuin kuuma veitsi voihin. Tunnelma vaihtui pienestä hihittelystä naurunremakkaan, eikä tuosta mahdollisesta tylsyydestä ollut tietoakaan.

Mitä mieltä lapset olivat elokuvasta?

Kommentit olivat hyvin samantyyppisiä, mitä tämän ikäisiltä lapsilta voi ehkä odottaakin. Mutta niistä kaikista näkyy se, että elokuvasta pidettiin, se oli hauska ja jopa ihan ihana. Se ei ollut tylsä.

”Ok. Ihan hyvä”

”Kiva” ”Ihan kiva” ”Tosi kiva”

”Sain juonesta hyvin kiinni”

”Elokuvassa oli hyvä juoni”

”Kiva ja hassu”

”Kiva ja ihana”

Mikä oli mielestäsi paras kohtaus?

Vastausten perusteella lapset pitivät tässäkin animaatiossa vauhdikkaista kohtauksista, joissa tapahtuu jotain hassua. Muumien kylpyammeleikit luksushotellissa ja Muumipapan juoksu vartijoita pakoon kirvoittivat elokuvan aikana kovimmat naurut. Toisaalta lopun kotiinpaluun sympaattisuus ja söpö Surku-koira kiinnostivat lapsia myös. Osa ei osannut valita parasta kohtausta, mikä on ymmärrettävää, sillä lapset eivät välttämättä vielä osaa verrata elokuvia tai niiden kohtauksia toisiinsa, koska vertauskohtia elämässä on ehtinyt kertyä niin vähän.

”Kun ne tuli kotiin” (kahdessa paperissa)

”Kun vartijat jahtasivat Muumipappaa” (kolmessa paperissa)

”Kun Surku tuli sinne”

”Kun muumit olivat kylpyammeessa”

”Minun mielestä kaikki olivat hyviä” (kahdessa paperissa)

Kuka oli mielestäsi paras hahmo?

Kysellessämme parasta hahmoa kohdeyleisön sukupuolijakauman merkitys oletettavasti korostui. Porukkamme koostui tytöistä, minkä vuoksi varmasti juuri naispuoliset hahmot saivat tässä tapauksessa paljon ääniä. Toisaalta ihailtiin räväkkää ja aivan oman päänsä mukaan toimivaa Pikku-Myytä, toisaalta kaunista ja itseään peilailevaa Niiskuneitiä, mutta myös positiivisuuden perikuvana ja täydellisenä äitihahmona toimivaa Muumimammaa. Kukapa sellaista äitihahmoa ei haluaisi! Eläinrakkaus korostui myös, sillä surullinen Surku-koira (joka tykkäsi kissoista ja mitä aikuiskatsojien joukossa pidetään viittauksena homouteen) sulatti monen sydämen.

”Surku” (kolmessa paperissa)

”Pikku-Myy” (kolmessa paperissa)

”Pikku-Myy ja Niiskuneiti”

”Pikku-Myy ja Muumimamma” (kahdessa paperissa)

”Niiskuneiti”

”Muumimamma”

Entä oliko elokuvassa jotain, mitä et oikein ymmärtänyt?

Jokainen ryhmämme katsojista kertoi ymmärtäneensä kaiken ja sanoi, ettei mitään ongelmaa ollut missään vaiheessa. Ainoastaan jotkut vieraskieliseltä kuulostavat nimet aiheuttivat pientä hämmennystä.

 

Meille vanhempina näytöksestä jäi sellainen tunnelma, että lapset näkevät elokuvan lastenelokuvana. He eivät vielä osaa kiinnittää huomiota aikuiskatsojaa ehkä hämmentäviin kohtauksiin, sillä heille tärkeimpiä ovat sympaattiset hahmot, hyväntuulisuus ja onnellinen loppu. Elokuva opastaa suvaitsevaisuuteen ja toisten huomioon ottamiseen, mistä esimerkkinä juuri yksinäisen ja surullisen Surku-koiran ottaminen mukaan leikkiin. Muumien paluu kotiin kuvastaa perheen ja oman kodin tärkeyttä maallisen mammonan sijaan ja tätä lapsetkin arvostavat.

Suuresti epäilen, että olisiko kohdeporukkamme lapsille jäänyt elokuvasta niinkään mieleen viskin juonti ja uhkapelit kasinolla, kun tarjolla oli niin paljon enemmän juuri lapsikatsojia kiinnostavia asioita: rakkautta, ystävyyttä, leikkiä ja pientä kapinallista rajojen rikkomista.

Kommentit