Naisia hermoromahduksen partaalla (1988) ★★★★

naiset_hermoromahduksen_partaalla_featured_620x400

Innostuin Pedro Almodovarin elokuvista toden teolla vasta ihan äskettäin, kun katsoin miehen vuonna 2009 ilmestyneen leffan Särkyneet syleilyt. Sattui vielä sopivasti, että Naisia hermoromahduksen partaalla (1988) julkaistiin juuri uudestaan dvd:llä. Tutustuminen Almodovariin saattoi siis sujuvasti jatkua. Miehen muista ohjauksista tuttuja ovat ainoastaan Volver – Paluu (2006) sekä viimeisimmäksi valkokankailla nähty Iho jossa elän (2011).

Naisia hermoromahduksen partaalla antaa juuri sitä, mitä lupaa. Elokuvan aikana useampi nainen ehtii hermoromahduksen partaalle, mutta ei lainkaan ahdistavalla tavalla kuvattuna, vaan hulvattomasti ja farssimaisesti esitettynä. Almodovar tuntuu tuntevan naiset ja vaikka hahmoista ei aina näytetäkään ihan heidän parhaita puoliaan, tehdään se kuitenkin rakkaudella. Naiset ovat aktiivisia, intohimoisia hahmoja, joiden elämän ongelmat kietoutuvat rakkauden ympärille.

Elokuvan keskiössä on ääninäyttelijä Pepa (Carmen Maura), jonka rakastaja Ivan (Fernando Guillen) jättää ilman selityksiä. Pepa yrittää epätoivoisesti saada miestä kiinni, muttei tavoita tätä. Ainoa tieto on, että mies on lähdössä matkalle ja Pepa olettaa, että matkalla on mukana myös Ivanin vaimo Lucía (Julieta Serrano). Lucía puolestaan kuvittelee, että mies on lähdössä Pepan kanssa. Pepan ystävätär Candela (María Barranco) saapuu hysteerisenä Pepan asunnolle, sillä hän luulee poliisien olevan kintereillään. Tästä johtuen naiset käyvät tapaamassa feministilakinaista Paulina Moralesia (Kiti Manver). Pepan asunnolle saapuvat myös pariskunta Marisa (Rossy de Palma) ja Carlos (Antonio Banderas), jotka etsivät itselleen uutta kotia. Carlos osoittautuu Lucían ja Ivanin pojaksi.

Kuulostaa aikamoiselta sillisalaatilta, mutta elokuvaa on helppo seurata ja mikä mukavinta, siitä ei ole yritetty tehdä tarinaltaan liian vaikeaselkoista. Yksinkertainen tarina jättää tilaa henkilöhahmoille, jotka tässä elokuvassa ovat riemastuttavia. Carmen Maura on tuttu monista mainioista rooleistaan. Tässä hän on tomera ja aikaansaava Pepa, josta löytyy myös herkkä puoli. Espanjan kieli sopii täydellisesti tällaiseen rakkausfarssiin. Se antaa potkua ja tulisuutta hahmoille ja toisaalta nopeasti puhuttuna kieli on kuin luotu hermoromahduksen partaalla oleville naisille.

Myös muut naisnäyttelijät tekevät tasaisen hyvää työtä. Erityisesti Marisaa näyttelevä Rossy de Palma jää mieleen näyttävällä ulkomuodollaan. Hän ei ole perinteinen kaunotar kuten Maura tai Candelaa esittävä María Barranco, mutta on silti todella upea. Candela on ehkä kaikkein näkyvimmin hermoromahduksen partaalla, hän on suorastaan hysteerinen sellaisella rasittavalla, mutta ihastuttavalla tavalla. Elokuvan loppua kohden myös Lucíaa näyttelevä Julieta Serrano pääsee näyttämään kyntensä, hän on ihan älyttömän hyvä mustasukkaisena vaimona. Henkilöiden ilmeitä ja eleitä on mielenkiintoista seurata, sillä ne ovat ylilyötyjä ja kertovat siten paljon.

Miehiä elokuvassa näytetään melko vähän ja he jäävät sivuhahmoiksi. Vaikka Ivan on tarinan kannalta keskeinen, nähdään hänet vain vilaukselta. Hän on tapahtumaketjun alkuun saattaja, mutta siihen se oikeastaan jääkin. Ivanin poika Carlos puolestaan saa enemmän aikaa ruudulla, mutta myös hän jää selvästi naisten varjoon. Antonio Banderas on hauska nähdä nuorena miehenä puhumassa äidinkieltään kamalassa hopeanharmaassa puvussa.

Elokuvan värimaailma hivelee silmää, vaikka lavasteet ovatkin keinotekoisen näköisiä (tosin varmaan ihan tarkoituksella). 80-luku oikein huokuu koko elokuvasta, sillä tavalla kodikkaasti ja lämpimästi: kirkkaita värejä, paljon punaista, jakkupukuja ja isoja silmälaseja. Keskeinen tapahtumapaikka on Pepan hulppea kattohuoneisto, jossa käydään keskusteluja elämästä, kuolemasta ja rakkaudesta. Tapahtumien sijoittaminen melkein ainoastaan yhteen paikkaan saa aikaan teatterimaisen tunnelman erityisesti, kun kaikki päähahmot ovat paikalla yhtä aikaa.

Naisia hermoromahduksen partaalla on hersyvä elokuva, joka saa väkisinkin hyvälle tuulelle. Elokuvassa sähelletään, mutta kaikki tapahtuu tyylillä ja harkitusti. Leffa kestää helposti useammankin katselukerran eikä se ole parissakymmenessä vuodessa juurikaan vanhentunut.

Dvd:llä ei ole ekstramateriaalia, mutta kotelon kansipaperi (myös sisäpuolelta) on tyylikäs.

Naiset hermoromahduksen partaalla (1988)
Ohjaus: Pedro Almodóvar
Käsikirjoitus: Pedro Almodóvar
Pääosissa: Carmen Maura, Antonio Banderas, Julieta Serrano, María Barranco
Alkuperämaa: Espanja 1988
Genre: Draama
IMDb

Kommentit