Näyttelijävalinnat – toiveet vs. todellisuus

cast

Elokuvien näyttelijävalinnat ovat asia mikä aiheuttaa kuhinaa fanien keskuudessa; tunteet heittelevät laidasta laitaan ja mikään ei ole hyvä. Skeptikot ovat tyrmäämässä jo lähtöviivalla kaikki tehdyt päätökset.  Tottakai studioilla on ihmisiä jotka pitävät sormensa fanikatraan pulssilla, kuunnellen ja lukien toiveita. Mutta useammin kuin ei elokuvaa tähdittämään palkataan näyttelijä jolla ei ole mitään tekemistä yleisön spekuloinnin tai toiveiden kanssa. Näin on käynyt kahden viikon sisään kahdesti, ja vaikka pieni vimma sisälläni mesoaa vastalauseita, on katkerinkin kalkki nieltävä.

Suurin osa elokuvauutisista kiinnostuneesta yleisöstä kohahti (ja lujaa) siinä vaiheessa kun Ben Affleck nappasi Batmanin osan Man of Steel-elokuvan jatko-osassa. Internet täyttyi nopeasti asiasta vitsailevista kuvista ja meemeistä, Facebookissa ja Twitterissä fanit voivottelivat antaumuksella. Reaktio ei tietenkään ole yllättävä, sillä Affleck on ennenkaikkea hieno ohjaaja, mutta näyttelijänlahjoiltaan hieman vajavainen – etten sanoisi jäykkä. Katsojien mielessä väikkyy väistämättäkin Affleckin tähdittämä Daredevil, joka oli melkoinen pommi. On syytä kuitenkin kysyä, onko reilua pistää elokuvan kökköys Affleckin niskoille, vai ohjaaja/käsikirjoittaja Mark Steven Johnsonin?

Vedetäänpä henkeä, ja mietitään asiaa hetkinen. Käsi ylös ne, jotka rehellisesti uskoivat Heath Ledgerin pystyvän esittämään Jokeria sillä antaumuksella jolla mies teki roolinsa The Dark Knightissa? Fanit uskoivat Ledgerin olevan liian kaunis, epäuskottava, eikä tämän uskottu pystyvän olemaan millään muotoa uhkaava. Christian Bale on ehkä hemmotellut meidät tulkinnallaan pilalle, mutta myös Val Kilmer ja George Clooney ovat astuneet Lepakkomiehen jykeviin saappaisiin. Menestyksekkäästi? Tuskin.

Toisalta voidaan ajatella, että Batman vs. Superman -teema on jo itsessään täysin uusi elokuvamaailmassa, me pelaajat olemme tämän jo kokeneet. Odotammeko todellakin uskottavaa supersankarielokuvaa, ottaen huomioon lähdemateriaalin jossa nämä taistot ovat eeppisiä ja naurettavia.
Tarvitaan todella tuore ote niin loppuun kaluttuun tuotteeseen kuten Batman – Henry Cavillin rinnalle tarvitaan tasapainottava tekijä. Haussa on selkeästi seesteisempi, vanhempi sankari – ja tätä Affleck voi tulkita äärettömän hyvin hyvän ohjaajan käsissä. Olen valmis antamaan Affleckille mahdollisuuden – epäilyni suuntautuvat täysin ohjaaja Zack Snyderiin.

Toinen mieleni solmuun vääntänyt uutinen tuli kuluneella viikolla. Supersuositun ja uutisoidun kirjan 50 Shades of Grey elokuvaversion pääosaan valittiin ihan väärät ihmiset.  Vasta lopputuloksen nähtyäni olen valmis pyörtämään puheeni. Miksi?

Viimeisen vuoden lukijat ja asiasta kiinnostuneet ovat elätelleet toivetta, että Christian Greyksi valikoituisi mies joka ulkonäöllisesti vastaa kirjan kuvaamaa komistusta. Suurin osa huomiosta on ohjautunut Vampre Diariesin Ian Somerhaldin ja Magic Mikesta sekä tv-sarja White Collarista (Kovat kaulassa) tutun Matt Bomerin suuntaan. Molemmat ovat tummia, komeita ja myönnettäköön, seksikkäitä. Kuten kirjan Christian Grey. Nuoren ja viattoman Anastasia Steelen rooliin haikailtiin eniten Gilmore Girlsistä tuttua Alexis Bledeliä, jolle rooli olisi istunut loistavasti. Mitä fanit saivat?

Odotukset vs. todellisuus
Odotukset vs. todellisuus

Sons of Anarchy tv-sarja on muokannut Charlie Hunnamin imagon melko rähjäiseksi. Partaa ja pitkää tukkaa sarjassa sporttaava mies ei muistuta kirjan Greytä yhdenkään ihosolun vertaa. Asiaa ei auta Pacific Rim-elokuvan lujatahtoinen ja positiivinen sankarirooli. On kuitenkin muistettava että Hunnam taitaa viettelyn, ainakin ruudulla. Mies kun on tuttu Queer As Folk  (Älä kerro äidille)-sarjan brittiversiosta, asia jota tuskin kovin moni muistaa. Mutta vaalea, viattoman oloinen ja ronski mies on kaukana sulavasta, kalliisiin pukuihin pukeutuvasta S/M-mestarista. Täysin tuntematon Dakota Johnson astuu Anastasian vapiseviin saappaisiin, tyttö on lähinnä tunnettu Melanie Griffithin ja Don Johnsonin tyttärenä.

Olen valmis antamaan elokuvalle mahdollisuuden. Sen ohjaajaksi on palkattu nimittäin Sam Taylor-Johnson, nainen jonka tuotoksia ovat mm. Nowhere Boy. Ehkä naisen ote tarinaan saa siihen ryhtiä, jättäen pois kaikki kamalimmat  ja noloimmat vuorosanat. E.L.Jamesin kirja kun ei varsinaisesti ole korkealentoista tekstiä.

Kommentit