Wall Street – Money Never Sleeps (O.Stone, 2010) ★★★
Gordon Gekko on palannut. 80-luvulla minua kiehtonut hahmo, Michael Douglasin muodossa, ilmensi puhtaimmillaan ja pahimmillaan juppiaikakauden arvoja. Tarina sijoittuu 23 vuotta myöhäisempään ajankohtaan ja se pyörii nuoren ja hieman idealistisen pörssimeklarin, Jake Mooren, ympärillä. Jaken tyttöystävä on Gekkon tytär ja isän ja tyttären välit ovat ymmärrettävästi huonot; asia johon Jake haluaa muutoksen.
Gekko kiehtoo nuorta meklaria kuin vain jokin hyvin paha asia voi addiktia kiehtoa; päätös saattaa tyttöystävä Winnie ja Gekko yhteen on motiivien valossa arveluttava mutta hei, perhe on perhettä. Toisaalla Jaken työpaikka pistetään maan tasalle jonkun toimesta ja ajojahti syyllisen selvittämiseksi alkaa; tähän Jake tarvitsee Gekkon apua. Koska Jake on nuori ja idealistinen mies löytyy hänestä helposti ote mihin tarrata ja näistä lähtökohdista alkaa piiri pyöriä jonka keskiössä on vanha kettu Gekko, edelleen sikariaan tuprutellen ja ihmisillä leikkien. Wall Street:Money Never Sleeps on sliipattu ja modernisoitu versio vanhasta tarinasta. Ihmiset ovat edelleen yhtä rahan ahneita kuin 80-luvulta mutta jotain on muuttunut, tietty sydän puuttuu tekemisistä ja tämä heijastuu myös elokuvaan. Shia LaBeouf tekee jälleen tasaisen varmaa työtä Jakena ja ymmärrän hyvin miksi hänestä on tulossa Hollywoodin luottonäyttelijä. Michael Douglas istuu vanhaan rooliinsa mainiosti, en pystyisi kuvittelemaan Gekkoksi ketään muutakaan. Carey Mulliganin työksi jää seisoskella sivussa kun miehet punovat juoniaan mutta Josh Brolin tekee hyvää työtä pörssiniljake Bretton Jamesina. Aidosti sähköinen ja hykerryttävä hetki syntyy kun 80-luvun version Bud Fox (Charlie Sheen) törmää Gekkoon; leffan nähneet tietävät mitä näiden herrojen välillä tapahtui..
Elokuva onkin miehisen maailman esittelyä jossa raha määrää. Elokuva ei ole edeltäjänsä veroinen mutta ei nyt huonoimmastakaan päästä, se jaksaa kiinnostaa loppuun saakka, näyttelijät tekevät hyvää työtä mutta siitä puuttuu vain tietty 80-luvun raaka alavire, se pieni synkkyys joka teki Gordon Gekkosta niin mahtavan miehen. Elokuva on ideana parempi kuin mitä se itse asiassa onkaan.
Erityisenä miinuspuolena mainittakoon koko elokuvan läpi soinut David Byrnen ja Brian Enon kappale Home joka ei paitsi sopinut elokuvan pörssi-teemaan yhtään, myös raivostutti minua lurituksillaan..
_____________________________________________________________________________________________________
Wall Street: Money Never Sleeps
Ohjaus: Oliver Stone
Pääosissa: Michael Douglas, Shia LaBeouf, Carey Mulligan, Josh Brolin
Genre: draama
Alkuperämaa: USA 2010
