Passengers – rakkaustarinan synkempi puoli

passengers_arvostelu

 

Kirjoitus sisältää spoilereita Passengers-elokuvan käänteestä, jota ei ole paljastettu trailereissa. Luethan siis varauksella.

Avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi, ja toisinaan tulee halu jättääkin autiossa tyhjyydessä tapahtuvat elämykset sinne pyörimään. Suuren budjetin joulumarkkinoille suunnattu avaruusseikkailu Passengers on asettanut kaikki pelinappulat laudalle oikein. Tähdiksi on valittu kaksi nuorta, vetovoimaista ja hyvin viehättävää näyttelijää. Jennifer Lawrencen ja Chris Prattin vanavedessä uskotaan leffateattereihin tulvivan katsojia, eikä uskomus ole tuulesta temmattu. Ovathan molemmat paitsi suosittuja, myös lahjakkaita näyttelijöitä kauniissa kuorissa. Lavaksi on asetettu sliipatun komea avaruusalus, jättiläismäinen Avalon, joka kulkee 120 vuoden matkan kohti uutta planeettaa. Se kantaa sisällään 5 000 matkustajaa hyperunessa, kunnes lentoradalle osunut meteoriitti sotkee suunnitelmat täysin.

Alkuasetelma kiinnostavalle avaruusseikkailulle on siis täydellinen. Prattin esittämä Jim Preston herää unikapselinsa virheen vuoksi liian aikaisin – peräti 90 vuotta liian aikaisin. Tarina etenee hitaasti, näyttäen yksinään elävän Jimin elämää typötyhjillä käytävillä, elokuvissa, aamiaista syömässä, puhetoverinaan ainoastaan Michael Sheenin esittämä androidi baarimikko.

Avaruus on kylmä ja autio, mutta harvinaisen autio se on jos edessä odottaa yksinäinen elämä kuolemaan saakka. Jim ymmärtää, että hän ei koskaan tulee pääsemään kohteeseen ja yksinkertaisesti sekoaa.

Yksinäisyys on hankala tauti. Se saa ihmisen kääntymään itseensä hitaasti, työntämään normaalin moraalin ja elämän rajat kauemmaksi kuin koskaan kuvittelisi. Ikäänkuin sattumalta Jim löytää hyperunessa olevan Auroran. Jim lumoutuu Auroran haastatteluvideoista, ja viettää aikaa istumalla tämän kapselin ääressä naiselle puhuen. Kunnes yksinäisyys yksinkertaisesti on liikaa.

Jim herättää Auroran manipuloimalla tämän unikapselia, mutta väittää tapahtumaa samanlaiseksi onnettomuudeksi kuin omaansakin. Jim saa unelmiensa naisen seurakseen, ja tarina jatkuu pariskunnan tutustuessa hitaasti toisiinsa matkan aikana. Juoni halutaan esittää romanttisena, mutta alla väijyy paljon ilkeämpi ja vastenmielisempi teema. On mahdotonta uskoa, että kuin sattumalta Jim olisi löytänyt aluksen kauneimman naisen ja ihastunut tähän ennenkuin Aurora oli edes tajuissaan. Jossain piilossa kyyninen katsoja odottaa olevan tapahtumaketjun, jossa Jim käy läpi mahdollisia matkakumppani-ehdokkaita. Hiljainen vaaniminen ja ihastuminen palkitaan, sillä kehen muuhun Aurora voi luottaa ja kiintyä kuin aluksen ainoaan toiseen ihmiseen? Jim on tuominnut valinnallaan Auroran kuolemaan aluksella, mutta sillä ei ole väliä sillä kyseessähän on romanttinen tarina avaruudessa. Jännityksen vuoksi tarinaan on lisätty koko alusta uhkaava vika, joka ohjaa napit vastakkain olevat ihmiset taistelemaan eloonjäämisen puolesta.  Totuuden paljastuttua Auroralle tämä järkyttyy. Oikeutetusti. Tulee tunne, että hän onkin vain kaupan kaunein karkki joka on poimittu yksinäisen miehen viihteeksi ja elämänkumppaniksi ilman, että naiselta on kysytty mitään. Edes nykymaailmassa asetelma ei ole täysin tuulesta temmattu.

Passengersin suurin ongelma on kuitenkin luottaminen sen visuaaliseen vetovoimaan. Siinä on toimintaa ja rytkettä, mutta suurimman osan ajasta tarina kiertää Auroran ja Jimin ympärillä. Avaruus on sietämättömän suuri ja kaunis, alus kiiltelee hypermodernina ja Aurora pukeutuu useisiin läpinäkyviin, harsomaisiin vaatekappaleisiin sekä ui altaassa verkkomaisessa uimapuvussa. Jim kävelee käytäviä persposket vilkkuen ja venyttelee suihkussa. Me ymmärrämme viestin.

Elokuva ei ole romanttinen rakkaustarina, vaikka käsikirjoittajat, ohjaaja ja markkinointi näin haluavatkin meille uskotella. Asiaan saa uutta perspektiiviä, kun komean ja hurmaavan Chris Prattin tilalle asetetaan vanttera keski-ikäinen ja kaljuuntuva mies, sellainen jota voisi kutsua luonnenäyttelijäksi. Tai joku jota katsoessa mieleen tulee muita ajatuksia, mutta ei missään nimessä romanttisia. Miten silloin näkisit tarinan etenemisen, ja sen romanttisen sävyn. Tuntuisiko se uskottavalta?

Kommentit