Resident Evil – Revelations 7/10

residentevil_revelations

Ajelehtiva alus keskellä merta, kapeat käytävät ja kadoksissa oleva Chris Redfield – näistä elementeistä rakentuu hyvin klassinen, mutta toimiva peli joka jaksaa pitää pelin ääressä. 

Resident Evil on viime vuosina rämpinyt monen mielestä kaukana alkulähteiltään, ja tuottanut faneille pettymyksen toisensa perään. RE6 oli omasta mielestäni varsin kelpo peli, ja tarjosi vaihtelua erilaisten tarinankaarien muodossa. Viime vuonna 3DS:lle julkaistu Revelations taas keräsi kehuja ympäri maailmaa, ja onkin totta että siinä on vanhan RE-pelin tuntua, mutta ei käänny konsolimaailmaan täydellisesti.

re2
Missä on parisi kun tätä tarvitaan? Keikistelemässä jossain muualla.

Vanhat fanit ottavat pelin innolla vastaan, kyseessä on perinteistä tunnelimaista etenemistä juonenkaaressa joka istuu hyvin suurempaan kuvaan. Se nojaa vahvasti hiipivään tunnelmaan, sumuisiin maisemiin ja joka paikasta esiin pranssaileviin olioihin. Meno on hyvin perinteistä osoita ja ammu kunnes kaikki ovat maassa -meininkiä, eikä peli edes yritä kikkailla suuremmilla hienouksilla. Itselleni tämä tuntuu hieman vanhanaikaiselta ja tylsältä, mutta moni on ollut myös eri mieltä. Itse antaisin RE-sarjalle tilaa kasvaa, kehittyä, ja vetäytyä pois perinteisestä etenemistyylistä – tarinalla kun on vielä paljon annettavaa.

Redfield on kadonnut kuin tuhka tuuleen yhdessä uuden parinsa, äärettömän ärsyttävän Jessica Sherawatin kanssa. Parin perään on lähtenyt Jill Valentine ja paljon Jessicaa leppoisampi Parker Luciani, jotka päätyvät etsinnöissään keskellä merta ajelehtivalle SS Queen Zenobialle. Peli seuraa vuoronperään Redfieldin ja Valentinen matkaa, antaen pelaajalle jälleen mahdollisuuden pelata useammalla hahmolla. Valentine ja Redfield ovat hahmoina rakkaita, vaikkakaan eivät tässä 3DS:stä käännetyssä pelissä muistuta täysin itseään. Vaikka kuinka huutelisin uusien uskottavien naishahmojen perään, voi Jessican puolestani laittaa maatumaan samantien – naiselle on annettu ärsyttävä luonne, pikkupimatsun lausahduksia muistuttavat vuorosanat ja narttumainen asenne. Ei kiitos. Supersotilaan huulille eivät kuulu omaa takamusta koskevat lausahdukset.

re
Laiva jolta haluaisi vain pois.

Grafiikat eivät hivele silmiä, mutta kaikessa on tämän myötä tietty rähjäisyyden tuntu, joka kääntyy hyvin esimerkiksi hylätylle alukselle. HD-versionakaan isolla ruudulla pelattuna grafiikat yksinkertaisesti eivät yllä parhaimpaansa. Kapeat käytävät luovat mukavan kaaottista tunnelmaa, mutta kun aseen vaihto onnistuu lennosta, on meno helppoa kuin viljapellossa kävelisi. Ampuminen on vaivatonta, oliot tulevat kohti kiirehtimättä ja vihollisia riittää. Revelations on uskollinen juurilleen; vastustajat imevät luoteja tasaiseen tahtiin siinä määrin että ikävä meinaa tulla. Ammuksia on tarjolla niukasti, ja usein tiukassa tilanteessa on turvauduttava nyrkkeihin. Tekoälyn ohjaama partneri on usein ainoastaan tiellä, eikä tunnu osuvan mihinkään. Tämä ei ainakaan helpota tilannetta kun luodit ovat lopussa.

Ongelmia aiheutui kameran kanssa, varsinkin ammuttaessa, sillä tähtäin oli usein hukassa liikkkuen liian rivakoin liikkein ympäri ruutua. Arvokkaita sekuntteja kului hukkaan, ja ärräpäitä lenteli. Samaa ongelmaa ei ollut normaalissa etenemisessä, joten jotain on pielessä. Mutta ei tämä mitään. Kun peli laittaa sinut Redfieldin poikana istuskelemaan lumihankeen ja vyöryttää kymmeniä susia päällesi, samalla kun joku pimu hippaloi pikkuhiljaa avuksesi, tiedät miltä pulassa oleminen tuntuu.

Vaikka peli ohjaa hahmoja uskollisesti pitkin käytäviä ja luolia, olin silti välillä auttamattomasti hukassa. Laivan monikerroksinen rakennelma, lukitut ovet, samannäköiset käytävät ja huoneet loivat labyrintin jossa jouduin muutamaan kertaan juoksemaan edestakaisin ymmärtääkseni mitä piti tehdä. Vika on luultavasti pelaajassa, ei pelissä, sillä peli tarjoaa kyllä hienon kartan. Omasta kartanlukutaidostani voi heittää tähän vitsin tai kaksi, mutta kolmikerroksinen kartta ei luonut minulle välillä minkään asteista kuvaa siitä mihin suuntaan minun piti mennä. Säntäily turhauttaa, kun haluaisi vain edetä pelissä. Pelin tempo on tästä huolimatta mainio – ruudulla tapahtuu koko ajan jotain, dialogi on sopivan tyhmää ja peli on jaettu lyhyisiin jaksoihin. Aivan kuin tv-sarjaa katsoisi. Jos televisiosarja yrittäisi syödä aivosi.

Klassisen oloinen Resident Evil: Revelations ei kehuskele viimeisimmillä graafisilla hienouksilla, eikä päätä räjäyttävällä toiminnalla. Mutta se on kiinteä paketti selviytymistä, perinteistä ammuskelua ja kauhua tuttujen hahmojen seurassa. Itse kaipaan jo modernimpaa menoa, mutta RE-faneille tämä on luultavasti mannaa.

© Ursula Borg

 

ds_peli

[vc_row][vc_column width=”1/1″][vc_text_separator title=”Info” title_align=”separator_align_center”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column width=”1/1″][vc_column_text]

Resident Evil – Revelations 7/10 (Xbox360)

Kehittäjä: Capcom
Julkaisija: Capcom
Genre: Seikkailu
Julkaistu: 05/2013

[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column width=”1/1″][vc_separator][/vc_column][/vc_row]

Kommentit

Tags from the story
,