Piin elämä (2012) ★★★★

lifeofpi_featured_620x350

Kaikki rakastavat tarinoita. Miksipä siis uskomatonta selviytymistarinaa ei voisi värittää vielä uskomattomammaksi kuin mitä se todellisuudessa ehkä olikaan? Väritetty totuus kun on kuulijalle usein huomattavasti kiehtovampaa kuunneltavaa kuin arkiset faktat.

Yann Martelin romaaniin pohjautuva, Ang Leen uusi elokuva Piin elämä kuvallistaa käsittämättömän pelastautumistarinan huikean seikkailun muodossa. Kertojana on ranskalaisen uima-altaan mukaan nimensä saanut Piscine Molitor (aikuisena Irrfan Khan), joka nuorena poikana vaihtoi koulukiusattuna nimensä Piiksi ja opetteli Piin desimaalin hurjan pitkälle. Hän kertoo tarinaansa nuorena poikana kokemastaan seikkailusta Rafe Spallin esittämälle kirjailijalle, joka on kuullut huhuja Piin tarinasta ja haluaa kirjoittaa siitä kirjan.

Intian Pondicherryssä asuvan Piin (nuorena poikana Suraj Sharma) perhe oli omalaatuinen. He nimittäin omistivat eläintarhan. Paremman elämän toivossa perhe päätti muuttaa Kanadaan ja myydä eläintarhan eläimet samoin meren tuolle puolen. Perheen ja eläinten lähdettyä muuttomatkalle nousee myrsky, joka upottaa laivan. Laivasta pelastautuu vain Pii, yksi seepra, orankiäiti, hyeena sekä Richard Parker –ärjyvä bengalintiikeri.

Lopulta pelastusveneessä on jäljellä enää Pii ja Richard Parker. Yhdessä ja erikseen he kokevat kuukausien mittaisen uskomattoman matkan yli meren ja huikeita hetkiä niin meren tyvenessä kuin myrskyn raivotessa, hengissäsäilymisvietin voittaessa kaikki esteet.

Piin elämä on vuoden visuaalisin elokuva ja se on häikäisevän kaunis. Merta ja sen eläimistöä on harvoin elokuvissa kuvattu näin vaikuttavasti ja bioluminisoivasta planktonista tulee mieleen Avatarin (2009) huikean kaunis Pandora-planeetan kasvisto. Visuaalisuutta hallitsee meri, joka elementtinä on koko ajan läsnä: sen monimuotoinen eläimistö, vaarat ja mahdollisuudet. Sekä yksinkertaisesti sen käsittämätön suuruus.

Piin elämän suurin ansio on sen inspiroivassa visuaalisuudessa. Richard Parker-tiikeri on luotu osittain tietokoneella, osittain kuvaamalla oikeaa eläintä. On ilahduttavaa, että tiikeri säilyy koko elokuvan ajan tiikerinä, eikä sitä yritetä inhimillistää, kuten elokuvissa usein on tapana. Se on kynsiä ja hampaita käsittävä tappokone ja pysyy sellaisena.

Ang Leellä on taito kertoa tarinansa katsojaa kiehtovasti. Piin elämä voisi helposti lässähtää aaltojen loiskeeseen, mutta Lee onnistuu kietomaan Piin ja tiikerin tarinan katsojansa ympärille pienillä, vaikuttavilla kohtauksilla, tapahtumien aitoudella, jota kuitenkin samalla maustetaan fantasiaelementeillä – sekä eritoten juuri kauneudellaan. Elokuvan tarina kasvaa katsojan mielessä vielä jälkeenpäin. Allekirjoittaneelle Piin elämä tuntui kasvavan monta päivää katsomiskokemuksen jälkeen, sillä ihan ensikosketus ei jättänyt jälkeensä niin ihastunutta olotilaa kuin mikä parin päivän sulattelun jälkeen ehti syntyä.

Piin elämässä on vahva uskonnollinen vire, mutta se on lopulta niin universaali, ettei häiritse parkkiintuneintakaan ateistia. Kauneus puhuu puolestaan.

Life of Pi
Ohjannut: Ang Lee
Käsikirjoittanut: David Magee, perustuu YannMartelin romaaniin
Pääosissa: Suraj Sharma, Irrfan Khan, Rafe Spall, Gerard Depardieu
Alkuperämaa: USA / Kiina 2012
IMDb

Kommentit