R&A / Mustaa huumoria norjalaisittain, Jackpot

Jackpot2

Norjalainen Jo NesbØ tuottaa tasaiseen tahtiin mustaa huumoria kukkivia tarinoita tunareista. Headhunters osoitti jo että norjalainen elokuva potkii ja voi hyvin, ja Jackpot jatkaa samalla hirtehisellä linjalla. Tarina kertoo neljästä työkaverista, kaveruksista puhuminen olisi sanan pilkkaamista. Joulukuusia kierrätysmuovista tekevän tehtaan omistaja Oscar (Kyrre Hellum) on palkannut töihin entisiä linnakundeja, ja meno tehtaalla sen mukaista. Kun miehet huomaavat että äkkikeino rikastua on vain yhden jalkapallo-veikkauksen päässä, on hässäkkä valmis. Voitonhuumassa tulee tehtyä typeryyksiä, ja ahneus ja juonittelu nostavat päätään. Se miten Oscar päätyy leffan alussa strippiluolan lattialle haulikko kädessään, päällään noin 100-kiloinen strippari, on tarina jonka elokuva kertoo.

Mikään tuskin hymyillyttää niin paljon kuin ihmisten typeryys. Ja tässä porukassa sitä on jaettavaksi asti. Tutkimuksia johtaa omalaatuinen etsivä Solor (Henrik Mestad), joka yrittää kaivaa sorkkaraudalla esiin totuutta vähintäänkin hämmentävistä käänteistä, joiden koukerot ovat kieroja kuin korkkiruuvi. Jackpot yhdistelee trilleriä, rikostarinaa ja mustaa huumoria erinomaisesti. Miehet ovat pihalla kuin postilaatikot lumessa, vaikka ilmeisesti jokainen kuvittelee olevansa jonkin asteinen mestaririkollinen. Totuus kuitenkin on että onnettomat yhteensattumat tekevät miesten taipaleesta surkuhupaisan, katsojalle nautinnollista katsottavaa eikä katsoja pety.

Se eihkä yllä ihan Headhuntersin tasolle, mutta paljon ei puutu. Suomalaiseen viina/masennus -teemoihin verrattuna norjalaiset konnatarinat ovat piristävän erilaisia; ja tämäntyylisiä veijaritarinoita näkisi mielellään lisää.

 

Kommentit