Rakkautta & Anarkiaa: ääni ja liike

ballet

[highlight ]The Punk Singer[/highlight]

When she talks, I hear the revolutions
In her hips, there’s revolutions
When she walks, the revolution’s coming
In her kiss, I taste the revolution

thepunksinger_hiff

Dokumentti omalaatuisesta, vahvasta ja rohkeasta Kathleen Hannasta saa katsojan miettimään feminismin tilaa nykyaikana. Aika jolloin kaunista koulutyttöä kielletään osallistumasta koulutanssiaisiin koska joku opettaja tai isä tulee siitä vaivaantuneeksi, aika jolloin naistoimittaja saa tappouhkauksia tutkittuaan peliä naisnäkökulmasta ja aika jolloin termi friendzone on kaikessa järjettömyydessään edes olemassa – kuka sanoi ettei feminismiä tarvita?

1980-luvun loppupuolella Bikini Kill-yhtye Hannan luotsaamana keräsi oikeutettua huomiota rehellisillä sanoituksillaan ja laittoi keikoilla tytöt eturiviin päättömän miesvoiman ja runnomisen sijaan. Feministirunoilija, rock-tähti, vastentahtoinen aktivisti – yhtä hyvin nainen olisi voinut maalata maalitaulun otsaansa. Laulamalla ja puhumalla naisten kokemuksista miesten hallitsemassa maailmassa joutuu kasvattamaan kovan nahan selvitäkseen pelottelusta, huorittelusta ja solvaamisesta. Onneksi Kathleen Hanna on kokenut aikoinaan olevansa valmis vastaamaan haasteeseen, vaikka dokumentti ei pääse aivan naisen nahan alle.

90-luvun luvun grungemaisessa indie-skenessä pyörivässä Hannassa on jotain hyvin lumoavaa ja vastustamatonta. Hän muistuttaa ajasta jolloin naisrokkareita ja poppareita oli listoilla muutenkin kuin pienissä tangoissa pyörimässä; kiljuva, pomppiva ja hallitsematon kaaos herättää siinä missä photoshopatut kaunottaret nykypäivänä turhauttavat. Vuonna 2005 Hanna katosi julkisuudesta, ja dokumentti kertoo miksi. Mutta se näyttää myös naisen paluukeikan, joka on tervetullut lisä musiikkibisnekseen. Aikuinen nainen joka kapinoi nuorena kapinoi toivottavasti vanhanakin. Maailma tarvitsee lisää Kathleen Hannoja, lisää oikeutettua raivoa ja lisää äänekkäitä naisia.

[highlight ]Ballet Boys[/highlight]

 

balletboys_hiffBaletissa on sitä rakastaville jotain ylimaallista. Vaivattomalta näyttävät korkeat hypyt, taipuvat vartalot ja piruetit kätkevät sen tosiasian että balettitanssija treenaa päivittäin tuntikausia, hioen osaamistaan, kärsien kivuista ja välillä kyseenalaistaen rakkautensa kohteen. Ballet Boys keskittyy kolmeen nuoreen norjalaiseen poikaan joiden rakkaus balettia kohtaan saa nämä uhraamaan normaalin teini-iän kokemukset salissa treenaamisen hyväksi. Jokainen unelmoi ammattitanssijan urasta, mutta huipulla on ruuhkaa. Toisaalla baletti vaatii kaiken vapaa-ajan mutta koulussa poikien päähän yritetään iskostaa varautumista suunnitelmaan B; mitä jos unelmasta ei tule totta? Riittävätkö arvosanat toimimaan turvaverkkona jos ruumis antaa periksi, jos sisäänpääsy unelmien oppilaitokseen ei käykään toteen?

Neljän vuoden ajan pojat tanssivat, treenaavaat ja hulluttelevat – ystävyys on käsinkosketeltavaa kilpailuasetelmasta huolimatta. Kauniisti taipuvat kädet ja liikkuvat jalat hämäävät; hiki valuu pitkin kasvoja, vaatteet ovat litimärät – baletti ei päästä helpolla. Yhdelle pojista tanssi tuntuu olevan ainoa asia maailmassa josta tämä on täysin varma; nuori Lukas on kuin syntynyt lavalle ja kasvaa tarinan aikana itsevarmaksi tanssijaksi. Miten poikien lopulta käy, ja kuinka ystävyys muuttuu elämän valintojen viedessä heidät risteyksiin joihin päästäkseen he ovat raataneet niska vereslihalla? Ballet Boys on mukanaan vievä dokumentti tanssia rakastaville. Ennenkaikkea se kuitenkin kertoo valinnoista, haaveista ja ystävyydestä – nämä teemat kurottavat hienosti tarinan ulkopuolelle tehden siitä paljon muuta kuin vain ”tanssidokumentin”.

Elokuvamusiikin säveltänyt Henrik Skram on paikalla Ballet Boysin näytöksessä 27.9. Kino Engelissä klo 16.

Kommentit

Tags from the story
,