Riivatussa talossa – Filmitähden toimitus leffamatkalla Tukholmassa

theconjuring

Mikä tekee kauhuelokuvasta erityisen pelottavan? Ainakin se, että se pohjautuu tositapahtumiin. Entä mikä tekee kauhuelokuvan katsomisesta vielä pelottavamman kuin itse elokuva? Ainakin ympäristö, missä ja miten elokuva katsotaan.

Filmitähden toimitus pääsi parinkymmenen muun pohjoismaalaisen elokuvatoimittajan kanssa osallistumaan mielenkiintoiseen elokuvatapahtumaan Tukholmassa 21. marraskuuta. Jo kutsussa ”vuoden karmivimpaan elokuvanäytökseen” oli maininta ”tavallisesta poikkeavasta” näytöksestä ja varoiteltiin, että tapaus saattaisi aiheuttaa unettomia öitä. Sydän- ja paniikkikohtauksen uhallakin toimituksemme päätti lähteä leikkiin mukaan.

conjuring_2

Tukholman keskustassa toimittajat pakattiin linja-autoon, joka iloisen puheensorinan saattelemana lähti ajelemaan kohti Tukholman laitamia. Kun puolisen tuntia oli ajettu ja ikkunan takana avautuva maisema näytti pelkkää mustaa, kyyditettävät alkoivat hiljentyä ja kurkistella kohti pimeyttä. Siinä vaiheessa, kun bussi kurvasi maantäyttöalueelle, missä kökötti pinoittain työmaakontteja, porukka hiljeni täysin. Entäs jos tästä tuleekin oikea kauhuelokuva ja päädymme kaikki maan täyttöaineeksi? Vitsailu sai hermostuneen porukan kikattelemaan.

Työmaakontit eivät onneksi kuitenkaan kuuluneet asiaan, vaan bussikuski oli kääntynyt yhtä risteystä liian aikaisin.

Ympäröivä pimeys kuitenkin lisäsi hermostusta ja kun bussi kurvasi puisen ja hämyisen kartanon pihatielle, tiesimme jo mitä odottaa. Kartanon pihapuussa roikkui tyyppi hirtettynä, sisällä talossa valaistuksena toimivat kynttilät ja meidät otti vastaan valkosilmäinen, puhumaton palvelija verissäpäin. Nurkassa seisoi valkoisiin pukeutunut nainen ulisten. Meidät johdettiin talon yläkertaan, jossa lasillinen viiniä tuli itse kullekin tarpeeseen. Ovien takana rämisi, taulut seinillä olivat vinksallaan.

Tosin viininkin kanssa piti olla varovainen, ettei säikähdyksissään läikyttänyt sitä päällensä, kun oven takaa yllättäen rysähti valkoisiin pukeutunut kaveri keskelle lattiaa. Moni toimittaja kiljahti.

Kun toimittajat oli saatu kunnolla lämmiteltyä ja esipeloteltua, oli aika siirtyä alakertaan katsomaan illan elokuvaa. Tositapahtumiin pohjautuva The Conjuring – Kirottu julkaistaan kotiteatteriversiona joulukuun puolivälissä (lue ensi-ilta-arviomme elokuvasta täältä >>) ja tämä paljon positiivisia arvosteluita elokuvateatterikierroksensa aikana osakseen saanut kauhuelokuva oli meille tarjolla. Paljon yliluonnollisia jännäreitä katsova Filmitähden toimitus osasi valita näytöksessä turvallisimmat paikat: selkä lähelle seinää, jolloin kukaan ei niin helposti pääse selän taakse pelottelemaan – ovien suussa istuvat katsojat olivat nimittäin hätää kärsimässä, kun elokuvan aikana kartano jatkoi kummitteluaan.

conjuring_1

Kuten monet juttujamme lukeneet lukijat saattavat tietää, toimituksemme koostuu kauhuelokuvien suurkuluttajasta ja kauhuelokuvakammoisesta toimittajasta (joka viime vuosina tosin on vetänyt kauhulle karaistumisprojektia, eikä enää hätkähdä pienistä, päinvastoin kuin pari meidän edessämme istunutta naisihmistä, joilta taisi jäädä suuri osa elokuvasta näkemättä).

Historian tunnetuimman ”demonologin” Ed Warrenin ja hänen vaimonsa Lorrainen tutkimuksiin pohjautuva The Conjuring – Kirottu on kiehtova kummitusjuttu sekä aiheeltaan että toteutukseltaan, eikä missään nimessä kummituskauhuelokuvien joukossa sieltä kevyimmästä päästä. Elokuva onnistuu säikäyttämään useaan otteeseen ja saa katsojansa jännittämään olkapäät korvissa.

Kun Tukholman tapahtumassa tähän elokuvalliseen kauhuiluun liitettiin fyysisiä, tässä hetkessä tapahtuvia elementtejä, oli kauhuelokuvakokemus täydellinen. Pelottavaa, jännittävää ja samalla niin mieltä kiehtovan viihdyttävää. Sydän pamppaillen, sormien rystyset valkoisina, Näin kauhuelokuvat pitäisi kokea!

Teksti ja kuvat: Päivi Laajalahti & Ursula Borg

Kommentit

Tags from the story
, ,