Rizzoli & Isles, 4. tuotantokausi

rizzoliisles4

Rizzoli & Isles –poliisisarjan edellinen tuotantokausi oli silkkaa huumorin ilotulitusta. Jaksot olivat toinen toistaan parempia ja olin sitä mieltä, että sarja on yksi kaikkien aikojen hauskimmista rikossarjoista. Kolmoskausi oli oikeasti todella hyvä, vaikka eihän sarja missään vaiheessa ole ollut mikään kova dekkari, vaan huumorilla ja draamalla höystetty viihdesarja. Neljäs kausi tuotti tässä suhteessa pettymyksen. Se ei millään yllä samalle tasolle kuin kolme edeltäjäänsä. Koko kauden tunnelma on junnaava ja synkkä. Osasyy tähän on varmasti se, ettei kautta ehditty tehdä kokonaan loppuun, kun etsivä Barry Frostia näytellyt Lee Thompson Young löydettiin kuolleena elokuussa 2013. Kausi jäi 16 jakson mittaiseksi, joista viimeisessä Frostia ei nähdä lainkaan. Tieto kuolemasta toi kauteen myös surumielisen tunnelman, vaikka Frost ei sarjassa kuollutkaan.

Neloskausi ei oikein tunnu liikkuvan minnekään. Mauran (Sasha Alexander) suhdetta biologiseen äitiinsä ja siskoonsa puidaan useammassa jaksossa. Sukulaiset eivät kuitenkaan tule täysillä mukaan, vaan sattuvat aina silloin tällöin ilmestymään paikalle ja katoamaan ihan yhtä nopeasti. Mukana on tietysti myös Mauran isä Paddy Doyle (John Doman), jonka oikeuskäsittely on käynnissä. Maura ja Jane (ihana Angie Harmon) kinastelevat ja piikittelevät toisiaan edelleen kaikesta mahdollisesta. Frost ja Korsak (Bruce McGill) nauravat keskenään kliseisille vitseille, jonka aiheina useimmiten ovat naiset. Janen ihastus (tai jopa rakkaus) Casey (Chris Vance) saapuu taas kerran paikalle ja pariskunnalla on säpinää hetken aikaa. Toki sarjasta löytyy edelleen niitä piirteitä, miksi se on niin rakastettava. Janen, Mauran, Frostin ja Korsakin muodostama nelikko on hyvä ja tiivis. He ovat enemmän kuin vain työkavereita ja näyttelijöiden kemia toimii erinomaisesti. Kukaan ei toimisi yhtä hyvin yksin, vaan jokaista osaa tarvitaan. Välillä täytyy ihmetellä, miten hyvin he onnistuvatkaan luomaan kepän, tuttavallisen ilmapiirin. He ovat keskenään todella luontevia ja uskottavia. Jotta kaikki ei menisi liian täydelliseksi, pitää Bostonin poliisiaseman sisällä tapahtua jotakin hämmentävää. Tällä kaudella mukaan saapuu huumevalvontayksikön uusi pomo Rafael Martinez (Amaury Nolasco), jonka Jane tuntee ennestään, mutta ei ihan sellaisesta yhteydestä kuin ensin luullaan. Tämä aiheuttaa pieniä hankaluuksia asemalla, sillä kaksikon välit ovat jääneet aiemmin selvittämättä. Myös etsivien pomo Cavanaugh (Brian Goodman) saa tällä kaudella syvyyttä, kun hänen menneisyydestä paljastuu jotain yllättävää. Cavanaughin tärkeyttä ei tietenkään vähennä se, että hän seurustelee Rizzolien perheen äidin Angelan (Lorraine Bracco) kanssa.

Muutama tekninen seikka sarjassa haittaa katselunautintoa. Ensinnäkin tekstitys on aivan liian nopeaa. Tekstit välähtävät kuvaruudulla ja vaihtuvat pian jo seuraavaan. Tämä on erityisen ärsyttävää silloin, kun sarjaa katsoo pienellä volyymilla. Suomennos on muutenkin paikoitellen huonoa ja kömpelöä. Toinen omituisuus on sarjan ihmeellinen värimaailma. Välillä nimittäin tuntuu kuin katsoisi halpaa saippuasarjaa (toki sarja siltä välillä tuntuukin). Hahmojen ympärillä on vaalea sädekehä ja kasvot tuntuvat todella väsyneiltä ja rupsahtaneilta, vaikka sellaista vaikutelmaa tuskin halutaan.

Sarjan jaksot ovat jokaisella kaudella olleet toistensa kaltaisia, mutta vasta nyt se alkaa tylsistyttää. Sen, mitä tapahtuu, saattaa jo ennakolta arvata. Aluksi ollaan jossain kevyen humoristisessa tilanteessa, jonne Jane ja Maura saavat puhelinsoiton tilanteesta, rikosta tutkitaan, ensin epäilty ei ole syyllinen, vaan aina lopussa on jokin ”yllättävä” käänne. Kun rikos saadaan selvitettyä, seuraa muutaman minuutin kestävä epilogi eikä rikosta tai sen syyllistä jäädä pohtimaan sen enempää. Tutkinta on todella heppoista. Pääpaino tuntuu olevan aivan jossain muualla, esim. Korsakin ja Frostin tappelussa siitä, kuka saa käyttää tietokoneen kosketusnäyttöä ja aina kaiken voi löytää netistä, siis ihan kaiken.

Jos Mauran perheestä puhutaan tällä kaudella paljon, on Rizzolien perhe edelleen hyvin kuvioissa. Tommy (Colin Eggelsfield) hoitaa poikaansa, jonka äidin kanssa ei synkkaa ihan niin hyvin kuin toivoisi. Frankie Jr. (Jordan Bridges) ylennetään vihdoin etsiväksi. Äiti Angela työskentelee edelleen poliisiaseman kahviossa ja toimii äitihahmona muillekin kuin vain omille lapsilleen. Perheen isä Frank (Chazz Palminteri) vilahtaa pikaisesti kuvioissa.

Sarjassa on paljon sisätilakuvia. Harvemmin ollaan oikeasti ulkona tai näytetään suuria ulkokuvia, lähinnä vain pätkiä kaduista tai ovensuista. Ruumiita kyllä löydetään ulkoa, mutta hyvin pian palataan poliisiasemalle etsivien toimistoon, kahvilaan tai Mauran tutkimushuoneeseen. Muita suosittuja tiloja ovat Mauran ja Janen kodit, autot sekä naisten suosikkiravintola.

Sarja päättyy tietysti huimaan uutiseen, joka jää roikkumaan seuraavaan kauteen. Pakko myöntää, että vaikka tämä kausi olikin pienoinen pettymys, en silti malta odottaa seuraavaa. Saa nähdä, millaisissa tunnelmissa sarja jatkuu ja miten selitetään Frostin puuttuminen. Kun noinkin tärkeä hahmo on poissa, miten se vaikuttaa kolmeen muuhun keskeiseen hahmoon?

Dvd-paketista löytyy muutamia ekstroja. When truth meets fiction –dokumentissa tuottajat Tamaro ja Ken Hanes (jonka joku saattaa muistaa Kauniiden ja rohkeiden pahis-Sheilan Mike-apurina) kertovat kirjoittajan työstä, mistä he ovat ottaneet vaikutteita ja miten todellisuus on muutettu draamaksi. Tamaro kehuu, kuinka hyvän sarjan hän on tehnyt. Tämä kestää noin 20 minuuttia eikä siinä ole tekstitystä suomeksi. Kuusiminuuttisessa Building Boston –dokumentissa  taas kaksi vuotta sarjan tuotantosuunnittelijana ollut Lauren Crasco kertoo, miten Los Angelesista on tehty Boston. Tämä ehkä selittää, miksi sarjassa käytetään niin paljon sisätiloja ulkoilman sijaan: koska ei olla oikeasti Bostonissa.

© Toni van der San

[divider]INFO[/divider]

RIZZOLI & ISLES SEASON 4  Pääosissa: Angie Harmon, Sasha Alexander, Lorraine Bracco
Alkuperämaa: Yhdysvallat 2014
Genre: Rikos / Komedia
IMDb

Kommentit