Rizzoli & Isles, tuotantokaudet 1 & 2 (2010-11)

wallpaper-rizzoli-and-isles-15410362-1280-800

Amerikkalaisia poliisisarjoja on jos jonkin sorttia. Harvemmin kuitenkin tarjolla on kunnon aivot narikkaan –tyylillä tehtyä poliisihömppää. Vaikka sarjassa nähtävät rikokset ovat hurjia, niihin ei pureuduta paria pääjuonta lukuun ottamatta sen tarkemmin. Sarja onkin erittäin viihdyttävä ja sitä on suorastaan nautinto katsoa.

Tärkeintä sarjassa eivät siis ole poliisikeissit, vaan niitä ratkovat henkilöt. Bostonilaisen poliisipiirin hahmoista ylitse muiden kohoaa etsivä Jane Rizzoli (Angie Harmon, Kova laki), jonka rento ja uskottava paneutuminen työhönsä on mahtavaa katseltavaa. Rizzoli on myös äijämäisempi kuin moni piirin mies. Pukeutumisellaan ja knoppitiedoillaan huomiota herättävä kuolemansyytutkija Maura Isles (Sasha Alexander, Dawson’s Creek) on mainio tyyppi hänkin, vaikka ilman Rizzolia ja kaksikon välistä sanailua jäisi hieman pliisuksi.

Keskeisenä osana sarjaa on Rizzolin perhe. Perheen isä Frank Sr. (monista mafialeffoista tuttu Chazz Palminteri) jää kakkoskaudella pois, mutta tilalle saadaan Janen nuorin veli Tommy (Colin Egglesfield). Kun perheen äiti Angela (Lorraine Bracco, Sopranos) tulee poliisiaseman kahvioon töihin Janen ja pikkuveli Frank Jr:n (Jordan Bridges) seuraksi, ei perheen sisäisiltä kinasteluilta ja keskusteluilta voida välttyä. Kaiken lisäksi Angela majoittuu Islesin vierastaloon. Leppoisuus ja hyvä huumori ovat sarjalle tärkeitä molemmilla tuotantokausilla.

rizzoliisles

Islesin perhe saa mielenkiintoisia piirteitä jo ykköskaudella, lisää vauhtia tarjoillaan kohti kakkoskauden loppua mentäessä. Myös pääkaksikon kollegat ovat sarjan sujumisen suhteen tärkeässä asemassa. Etsivät Vince Korsak (Bruce McGill, Ihmemies MacGyver) ja Barry Frost (Lee Thompson Young) tuovat hurttia huumoria juonikuvioihin. Kaksikon ilmeitä on hauska seurata, paikoin vitsit tuntuvat vasta kuvaushetkellä keksityiltä ja saavat katsojankin nauramaan.

Sarjan rikostarinat tuntuvat – kun niitä alkaa tarkemmin miettiä – paikoitellen todella ohuilta. Kun keissit on ratkottu, niihin ei sen kummemmin palata vaan siirrytään jo palauttelemaan väsyneitä lihaksia epilogin humoristiseen loppunauratukseen. Toisaalta niihin ei kaipaakaan enempää psykologista tai syvällistä sisältöä.

Rizzoli & Isles on ihan jotain muuta kuin esim. pohjoismaalaiset wallanderit, beckit, sillat sun muut. Jo kuvaustyyli on kirkasvärinen, periamerikkalaisen karkkinen ja nopeatempoinen. Parasta sarjassa on se, että jokaisen jakson jälkeen jää hyvä mieli ja hymy nousee kasvoille. Toisin kuin pohjoismaalaisten sarjojen todentuntuiset tarinat, tässä ei katsoja ahdistu.

Rizzoli & Isles perustuu Tess Gerritsenin romaaneihin. Aiheesta löytyy dokumentti ykköskauden ekstroista. DVD-levyillä on mukavasti muutakin lisämateriaalia. Hassutteluja tarjoavat gag reelit, poistettuja kohtauksia, haastatteluosuus, jossa käsitellään pääosahahmojen dynamiikkaa sekä tuotantodokkari, jossa käydään läpi kakkoskauden jakso 14 alkuvaiheista lopulliseen versioon.

Kommentit