Robert Pattinson hurmasi Tukholmassa

Sekaisessa tukassa ja parransängessä kuvaajien eteen saapuva Pattinson hymyilee väsyneesti ja näyttää kameroiden edessä suorastaan ujolta. Lyhyen kuvaushetken jälkeen lehdistön eteen saapuu haastateltavaksi astetta rennompi mies joka kanssanäyttelijä Ashley Greenen kanssa saa vastattavakseen liudan kysymyksiä joista suurimpaan osaan mies suhtautuu terveellä huumorilla. Pattinsonista huomaa että hän ei ota Twilight- elokuvia turhan vakavasti ja osaa myös nauraa hahmolleen, vaikkakin on hyvin kiitollinen Twilightin suomasta mahdollisuudesta.

Julkisuus ja sen hyvät ja huonot puolet tulivat Pattinsonille kertarysäyksellä. Ensimmäisen elokuvan ilmestyessä Pattinson sanoo yrittäneensä elää normaalia elämää kuten ennenkin, käydä samoissa paikoissa eikä muuttanut rutiinejaan lainkaan. Pian hän kuitenkin tajusi että entisen kaltainen elämä ei yksinkertaisesti ole mahdollista ja mies joutui mukautumaan julkisuuden vaatimuksiin ja löytämään “salaisen maailman” todellisuuden takana.

Pattinsonin mielestä Twilightin mukanaan tuoma vampyyrihysteria on käsittämätöntä, ensimmäisen elokuvan jälkeen aiheesta tuotettiin kuusi sarjaa mutta tähänkin mies suhtautuu brittiläisellä huumorilla; vampyyrihypen takana ovat tietenkin raha ja liikemiehet. Vampyyrihahmot ovat oiva tapa pitää pääosien esittäjät kohdeyleisönsä iän tasolla eikä kukaan, edes vanhemmat, saa näyttää periaatteessa 17 vuotta vanhemmalta. Lisäksi nykyihmisten päähänpinttymä nuoruudesta ja kauniista ulkonäöstä ruokkii vampyyri-innostusta.  Kysyttäessä mitä elokuvista ajatellaan 10 vuoden päästä Pattinson toteaa nauraen että ne ovat aikansa tuote, ehkä 10 vuoden päästä puhutaan ns. Twilight -vuosista ja ihmiset muistavat ne nuoruudestaan samalla tavalla kun hän muistaa oman nuoruutensa elokuvat ja sarjat. Nuori Robert uppoutui Tolkienin ja Wilbur Smithin kirjojen maailmaan ja oli innostunut fantasiakirjallisuudesta.

Pattinsonille Twilight-elokuvat merkitsevät suurta käännekohtaa omassa elämässään sillä tuolloin hän ymmärsi mitä haluaa tehdä ammatikseen. Hän onnistui muuttumaan omien sanojensa mukaan luuserista ammattilaiseksi ja olisi ilman elokuvia luultavasti kuollut. Sanoja ei voi ottaa vakavasti sillä Pattinson hekottaa näin sanoessaan… Mies nauraa haastattelun aikana paljon ja kysymykseen siitä miksi Edward ei koskaan naura ja onko mies roolihahmonsa kaltainen onkin helppo löytää vastaus;  Pattinson on omasta mielestään paljon rennompi vaikkakin haastattelun aikainen hihitys on miehen mukaan vain  hysteeristä naurua ja hän vaipuu heti haastattelun jälkeen syvään masennukseen. Sitä miksi Edward ei koskaan naura johtuu Pattinsonin mukaan siitä että Edward nauraa hienovaraisesti sisäisesti. Vasta neljännessä osassa Edward ja Bella päätyvät suhteessaan tilanteeseen jossa aidot keskustelut ovat mahdollisia eikä jokaisessa lauseessa tarvitse pohtia mitä tehdä ja mikä kriisi vältetään seuraavaksi. He muodostavat ensimmäistä kertaa oikean parisuhteen ja Edward on rennompi, joka myös välittyy elokuvassa.

Uusimman elokuvan tekeminen olikin monella tapaa kiinnostavaa. Hääkohtauksesta kysyttäessä Pattinson kertoo että kuvauksissa käytettiin oikeaa pappia ja kirkon silmissä hän ja Kristen Stewart ovat siis naimisissa. Ensimmäinen, ja varsin odotettu, seksikohtaus oli miehen mukaan kaikkein vaikein kohtaus kuvata, huoneessa oli noin 20 ihmistä ja joka ikisellä oli oma näkemyksensä siitä miten suoritus pitäisi tehdä. Sekä Pattinson että Stewart olivat hermostuneita, lähinnä vartalon muotojensa vuoksi ja kommentointi siitä miten Edwardin lantion pitäisi liikkua ei auttanut asiaa yhtään.  Parhaaksi kokemukseksi nousi puolestaan 3 viikkoisen vauvan kanssa näytellyt kohtaukset sillä kohtauksiin saatiin aitoutta ja Pattinson totesikin nauraen haluavansa tehdä seuraavan elokuvan kokonaan vauvojen kanssa.

Elokuvan moraalisia arvoja korostava teema ei täysin uppoa Pattinsonin brittiläiseen arvomaailmaan, tosin hän ei usko että elokuvat opettavat kenellekään pidättyvyyttä. Elokuvassa kun asetelma on käännetty päälaelleen ja mies onkin suhteen jarruttelija eikä perinteisesti tässä roolissa oleva nuori tyttö. Pattinsonin mukaan elokuva on luonut sukupolven verran nuoria tyttöjä jotka vain haaveilevat pääsevänsä tosihommiin, ainakin mielikuvissaan, sen sijaan että odottaisivat alttarille koska elämässä kaikki toimii aina käänteisesti. Tosin se fakta että harrastettuaan vihdoin seksiä tuloksena on raskaus jonka aikana Edward vain pohtii minkälainen demonilapsi vatsassa muhii on osoitus siitä että sanomaa on elokuvassa kylliksi.

Edwardin hahmoa Pattinson on yrittänyt ymmärtää jo usean elokuvan ajan; parin ensimmäisen elokuvan Edward tuntuu miehestä hyvin inhimilliseltä ja haavoittuvaiselta. Nuoressa miehessä rakkaus saa aikaan sen että toinen nostetaan jalustalle ja oma itsetunto rapistuu ja heikkenee. Stephanie Myer on halunnut kirjoittaa täydellisen miehen teoksissaan ja tässä Pattinsonin mielestä elokuvat eroavat kirjoista sillä kolmannesta osasta eteenpäin Edward ei ole lainkaan täydellinen vaan taistelee Bellasta ja joutuu tappeluihin, mm. Jacobin kanssa. Pattinson toteaa että todellisuudessa naisesta pitääkin taistella eikä vain mutista ymmärtävänsä mitä vain, naiset haluavat että heistä taistellaan. Hän ymmärtää Edwardin passiivisuutta mutta kokee sen myös turhauttavaksi.

Myös Edwardin syyllisyydentunto saa Pattinsonilta hersyvät naurut; mies ei pysty kuvittelemaan että Edward pystyisi käyttämään hänelle annettua ns. vapaakorttia jolla hän saisi ilman seuraamuksia ruveta kertaalleen kimppaan kenen kanssa tahansa Twilight -elokuvista. Edward luultavasti syttyisi itsestään tulee pelkästä ajatuksesta koska syyllisyys painaisi häntä niin paljon; hän antaisi kortin Bellalle jotta tällä olisi kaksi, Pattinson toteaa nauraen.

Mies itse on otettu siitä kuinka vannoutuneita Twilight-fanit ovat, hän sanoo että nykyaikana ihmiset eivät seiso minkään asian vuoksi sateessa edes viittä minuuttia ja kuitenkin se on asia jonka moni fani on Ruotsissakin tehnyt jonottaessaan lippuja joten hän pitää asiaa siistinä. Coolista puheen ollen, Pattinson itse ihailee näyttelijöitä joiden roolihahmoista hän haluaa imeä itselleen ominaisuuksia; mm. Jack Nicholson ja Jean-Paul Belmondo ovat esittäneet miehiä joiden kaltainen hän toivoisi olevansa; vaikka se olisikin pelkkää matkimista.

Robert Pattinsonista saa kuvan miehenä joka kaiken myllerryksen ja kaaoksen keskellä on onnistunut pitämään päänsä kylmänä ja ennenkaikkea pystyy suhtautumaan hullunmyllyyn hurtilla huumorilla. Hän ei ota itseään lainkaan vakavasti ja jaksaa vitsailla elokuvista ja elämästä ollen kiitollinen siitä että yleensä saa tehdä työtä jota rakastaa.

Kaikki reissun kuvat ovat nähtävissä täällä.