Rommipäiväkirja (2012) ★★★

Rum_Diary_i9

Hunter S. Thompsonin romaaniin pohjautuvaa Rommipäiväkirjaa odotettiin syksyllä kuin kuuta nousevaa, mutta viime tingassa se päätettiin jättää Suomessa kokonaan elokuvateatterikierroksen ulkopuolelle. Johnny Depp ja Thompson -faneille tämä luonnollisesti oli surullinen uutinen, mutta onneksi kotiteatterijulkaisua ei kovin kauan tarvinnut odotella.

Kerrotaan, että pääosan lisäksi tuottajana toiminut Depp houkutteli Rommipäiväkirjaan mukaan vuosikaudet hiljaiseloa pitäneen ohjaaja-käsikirjoittaja Bruce Robinsonin. Rommipäiväkirjassa onkin kaikki osaset kohdallaan – kulttikirjailijan romaaniin pohjautuva tarina, laadukkaita töitä tehnyt ohjaaja, aina yhtä kiinnostava pääosanäyttelijä, trooppinen lokaatio ja rommihuuruinen tarina. Huolimatta kaikista näistä osasista Rommipäiväkirja ei aivan yllä niihin odotuksiin, mitä sille oli asetettu.

1960-luvulle sijoittuvassa tarinassa Paul Kemp (Depp) on viinaan menevä toimittaja, joka saa pestin paikallisesta lehdestä Puerto Ricosta. Lehti elää tekohengityksellä ja Kempin tehtävä onkin puhaltaa uutta virtaa seisahtaneeseen ilmapiiriin. Hänen ensimmäinen tehtävänsä on kuitenkin kirjoittaa horoskooppeja sekä tehdä juttuja keilailusta, mikä on suuressa huudossa amerikkalaisten turistien joukossa.

Isot kalat meinaavat uida verkkoon, kun Kemp sattumalta tutustuu paikalliseen liikemies Sandsersoniin (Aaron Eckhart). Tämän bisnekset eivät kestä päivänvaloa ja hän tarvitseekin tuekseen lehtimiehen, joka kirjoittaisi liiketoimista positiiviseen sävyyn. Niinpä hän nappaa haaviinsa uudesta ympäristöstään sekaisin olevan Kempin. Mutta kuka lopulta nappaakaan ja kenet…

Kemp tutustuu toimittajan ominaisuudessaan kauniiseen, mutta köyhään Puerto Ricoon, jota rikkaat liikemiehet riistävät minkä ehtivät. Rommia kuluu päivä päivältä enemmän, mutta siltikin toimittajan silmät näkevät poliittisen kähminnän, mistä avautuu hieno mahdollisuus uraaurtavaan artikkeliin. Asiaa ei kuitenkaan auta se, että Kemp auttamattomasti rakastuu Sandersonin kuvankauniiseen vaimoon (Amber Heard).

Thompson-Depp -kombinaatio tuotti vuonna 1998 Terry Gilliamin ohjaamana häiriinnyttävän huumehuuruisen mutta hauskan elokuvan Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa. Rommipäiväkirja on nimestään huolimatta kuitenkin huomattavasti kesympi tarina. Se kertoo tarinan kaaren hienovaraisemmin ja tasaisemmin, eikä hyppää katsojan silmille samaan tapaan kuin Pelkoa ja inhoa….

Rommipäiväkirja on kiinnostava tapaus, jota tähdittävät laatunäyttelijät. Ikinuori Depp jo itsessään on tähti, joka ei kovin usein huonoa elokuvaa tee. Giovanni Ribisi Kempin viinalle menetettynä kollegana on niin rähjäinen, että hänet voi lähes haistaa television ruudultakin, Richard Jenkins on ärhäkkä mutta samalla epävarma päätoimittaja ja Michael Rispoli Kempin avustaja, valokuvaaja, jonka uskollisuus Kempiä kohtaan lähentelee Chewbaccan ja Han Solon ystävyyttä.

Elokuvan käsikirjoitus ohjauksineen tuntuu kuitenkin hajanaiselta, mikä aiheuttaa sen, että tapahtumat eivät tunnu saavan niiden vaatimaa painoarvoa. Kohtauksesta toiseen liikutaan ilman suurempaa draamaa ja jonkinasteista ravistelua jäädään kaipaamaan. Köyhyyden ja rikkauden sekä laillisen ja laittoman rajalla liikkuminen kun on aiheena aina kiehtova.

Rommipäiväkirja on laadukas, kiinnostava, hauska, mutta kokonaisuudeltaan hieman vaisu.

Julkaisussa ei ole harmillisesti mukana lainkaan lisämateriaalia.

Arvostelu on julkaistu alun perin Discshop.fin Elokuvaoppaassa >>

Kommentit