Sherlock Holmes, parasta tv-viihdettä pitkään aikaan.
Mitä tapahtuu kun kaikkien tuntema salapoliisi-hahmo raahataan menneisyydestä suoraan 2000-luvulle ja sijoitetaan moderniin Lontooseen ratkomaan rikoksia? Yllättävää kyllä, tuloksena on laadukkainta brittiläistä tv-sarjaa sitten Dr. Whon; tarina joka naurattaa ja kiehtoo ja saa janoamaan lisää. Sarjan kirjoittajiin kuuluu mm. Steven Moffat ja Mark Gatiss, molemmat tunnettuja Dr. Who:n tekijöitä.
Sherlock on BBC:n tuottama 3-osainen minisarja joka kertoo poliisia auttavasta ekspertistä, Sherlock Holmesista (Benedict Cumberbatch) joka omintakeisella tyylillään on nero ratkomaan rikoksia mutta ei ymmärrä ihmistunteita. Tämän oudon miehen kämppäkaveriksi ja apuriksi päätyy sodassa loukkaantunut lääkäri, Dr. Watson (Martin Freeman), mies jota Sherlock todellakin tarvitsee tietyn Aspergerimäisen käytöksensä vuoksi. Kolme tarinaa vievät läpi modernin Lontoon, tarjoten mysteereitä joilla on juurensa Sir Arthur Conan Doylen teoksissa. Voisi kuvitella että viimeisimmän Sherlock Holmes -elokuvan vuoksi tämä tv-sarja tuntuisi kopiolta ja sen suosiolla ratsastamiselta mutta itse asiassa käy juuri päinvastoin. Tv-sarja on tuore, idearikas ja niin laadukkaasti toteutettu että kolme jaksoa katsoo yllättyneenä ja ilahtuneena. Pääosan esittäjät ovat nappivalintoja, Cumberbatch on outo heppu joka tuo Sherlockiinsa tietyn androgyynin vivahteen hurjalla hiuspehkollaan ja kuivalla huumorillaan, ampumatta kertaakaan yli. Sarja on täynnä näppäriä keksintöjä siitä miten nykytekniikkaa hyödynnetään visuaalisesti kertomaan tarinaa. Sherlock näytettiin alkukesästä 2011 Suomessa mutta jatkoa seuraa; uudet jaksot ovat tulossa syksyllä 2011 BBC:llä ja varmasti aikanaan tulevat myös meille.
Sarjan musiikkia löytyy Spotifysta.






Kiitoksia DVD:stä, sain viimein katsottua
Lupaan kirjoittaa tästä pidemmän pätkän blogiini, mutta yllätti joka tapauksessa positiivisesti. Yhdistää toimivalla tavalla kuivakkaa brittihuumoria ja modernia sarjamurhaajatrilleriä. Hupaisasti Sherlock tuntuu outouksineenkin tässä versiossa itsevarmemmalta ja tarmokkaammalta ja Watson aremmalta ja neuroottiselta kuin aiemmissa versioissa, mutta mikäs siinä kun se vain toimii. Hauskoja pikkudetaljeja lisäksi siellä täällä enemmän kuin ehtii edes havainnoida.
Lasse:Arvasin että tykkäät! Pikku yksityiskohtia on tosiaan niin paljon että tämä pitää katsoa pariin kertaan jotta kaikki hienoudet löytää. Cumberbatch oli juuri Pappi Lukkari…leffassa, ja minulla oli suuria vaikeuksia uskoa että siinä ei ollut Sherlock..