Sinister (2012) ★★★★

sinister_feat

Sinister on yksi vuoden pelottavimpia elokuvia. Sen tarina on kolkko, kuvasto mieltä piinaavaa ja tunnelma hiipii katsojaan kiinni nostaen niskakarvat pystyyn. Vaikka se sisältää paljon tuttuja elementtejä, ei se syö itse kokemuksen tehoa, melkein pahempaa on tietää mitä on tulossa ja vain odottaa…

Ethan Hawke esittää rikoskirjailija Ellison Oswaltia; miestä joka kirjoittaa menestyskirjoja oikeista rikoksista. Oswaltilla on tapana uppoutua tutkimuksiinsa ja kiikuttaakin perheensä uusimman rikosaiheensa tapahtumapaikalle asumaan. Tapahtumapaikalle, asumaan itse taloon, jossa neljä perheenjäsentä löytyi takapihan puusta hirtettynä killumasta. Perheen nuorin tytär on kadonnut, ja tämä on mysteeri jonka Oswalt aikoo ratkaista. Järkiperäisesti ajatteleva mies ei näe mitään vikaa siinä, että vaimo ja kaksi lasta on tuotu asumaan murhatun perheen taloon; fakta jonka hän kätkee vaimoltaan pitkään.

Ethan Hawke ei halua katsoa tätä kotifilmiä..

Oswalt esittää amerikkalaisen rikoskirjailijan perikuvaa, alati päällä näkyvä Bennington Collegen paita lienee suora viittaus tätä yliopistoa käyneeseen – ja hyvin menestyneeseen – kirjailijaan, Bret Easton Ellisiin. Oswalt katsoo omia vanhoja haastatteluvideoitaan menestyksensä hetkistä, kertoen kuinka  kaikkein tärkeintä on tuoda totuus julki. Menestys on vain sivutuote, Oswalt toteaa, vaikka todellisuudessa mies on valmis menemään pitkälle saadakseen vielä yhden hitin.

Koska kyseessä on kauhuelokuva, on selvää että tutkittu rikos rupeaa tihkumaan seinälaudoista suoraan kirjailijan ja tämän perheen elämään. Ullakolta löytyvä laatikollinen 8 mm -nauhoja valoittaa tapahtumia karmaisevalla tavalla, ja Oswalt ymmärtää olevansa elämänsä suurimman jutun jäljillä. Epätoivoinen nälkä kirjoittaa monen vuoden jälkeen todellinen best-seller ja huoli perheestä painivat miehen mielessä alituista ympyrää. Uskoako omia silmiään, tuntemuksiaan ja paeta – vai jatkaako sitkeästi tutkimuksen parissa ja kenties korjata palkkiona mainetta ja mammonaa?  Pienimuotoisempana saman ongelman kanssa voi painia kuka tahansa perheellinen, mutta harvemmin talon käytävät kaikuvat vaarallisista askelista ja hengenlähtö on lähellä.

Sinister pelaa paljon ihmisen pelolla siitä mitä ei näe. Se tuo paljon pelottavaa ja häiritsevääkin kuvastoa vanhojen tallenteiden muodossa katsojan eteen, mutta kun talo paljastaa salaisuutensa, laantuu samalla suurin osa pelosta. Elokuva turvautuu välillä halpoihinkin – ja erittäin hyväksi todettuihin – tehokeinoihin, kuten koviin ääniin, säpsäyttelemiseen ja hahmojen pikaiseen ilmestymiseen. Homma toimii, koska olkapäät ovat korvissa ja hengitys tiheää. Hyvät näyttelijät takaavat sen, että Sinister ei liu peruskauhuttelun puolelle;  kerronta on sujuvaa ja ihmisten ahdistus todellista. Ohjaaja Scott Derrickson osaakin tehdä tiivistunnelmaista ja tyyliteltyä kauhua (The Exorcism of Emily Rose), joten tulevaisuudessakin mieheltä on lupa odottaa laadukkaampaa kauhukerrontaa.

Pelko on käsinkosketeltavaa, talon pimeät nurkat narisevat uhkaavasti ja ullakolle ei uskalla mennä. Sinister onnistuu tavoitteissaan erinomaisesti ja on pelottava mutta ehjä kokonaisuus, parilla säikähdyksellä höystettynä.

[box type=”info”] Sinister. Ohjannut: Scott Derrickson. Käsikirjoittanut: Scott Derrickson, C. Robert Cargil. Pääosissa: Ethan Hawke, Juliet Rylance, Clare Foley. Genre: Kauhu /Trilleri. Alkuperämaa: USA 2012. IMDb.[/box]

Kommentit

Tags from the story
, ,