Skyfall (2012) ★★★★

skyfall

Bond-elokuvat ovat onnistuneet nousemaan viime vuosina modernin toimintaelokuvan kärkikastiin, taakse jäänyttä elämää ovat vanhahtava sovinismi ja camp-henkisyys. Daniel Craig on Bondina täydellinen, tuoden hahmoon särmää ja melankolisuutta räjähtävässä paketissa. Skyfall on erinomainen jatkumo Craigin tähdittämiiin Bondeihin, ja esimerkki toimivasta, sulavasta toimintaelokuvasta jossa on myös sydän.

MI6 on muutoksen kourissa. Bondia kuvataan jonkinlaiseksi vanhan ajan sotaratsuksi, joka on pelkkää raakaa voimaa ja lujaa uskollisuutta Englannille. Tämän raudanluja tahto pitää miehen liikkeellä, ja työllistettynä, vaikka elokuvan teemana onkin uusi uljas maailma. M (Judi Dench) ei istu yhtään tukevammalla pallilla, varsinkin kun elokuvan alussa Istanbulissa tapahtuvien dramaattisten käänteiden jälkeen kadoksissa on tärkeä lista. Nainen halutaan eläkkeelle, eikä luottamus Bondinkaan kykyyn hoitaa hommaa ole enää entisellään. John Cleesen Q:na korvannut nörtähtävä ja nuori Ben Whishaw onkin erinomainen esimerkki uudesta ajasta. Kaikki tapahtuu verkossa, tietokoneet ovat nykyajan ydinpommeja ja vanhanaikaiset vimpaimetkin on suurimmaksi osaksi heitetty nurkkaan. Kysymys kuuluukin, jos valtakunnan portit kolisevat, haluaisitko portille it-tuen vai Bondin ase kädessä?

Javier Bardemilla on taas huono tukkapäivä.

Tarinan konnana häärää Rauol Silva (Javier Bardem). Bardemin tulkinta on nerokas, Silva heiluu hulluuden ja nerouden hienonhienolla reunalla, muistuttaen kiukuttelevaa lasta joka ei ole saanut tahtoaan läpi. Silva on arvaamaton, maaninen ja parhaiden Bond-konnien tapaan ikimuistoinen. Bardem jatkaa myös toista perinnettä, omituisten hiusmallien käyttämistä pahis-rooleissaan – tällä kertaa blondissa reuhakkeessa. Vaikutelma on outo, mutta niin on mieskin.

Kohtaus jossa Bond rysäyttää junavaunuun katon läpi, ja ennenkuin liike on kokonaan edes loppunut, tämä ojentaa jo kalvosinnapit kohdilleen, on kuvaava. Bondissa on kyse juuri tästä; terävää toimintaa, unohtamatta perinteitä ja tarinan lähtökohtia. Sovinistisuuden on korvannut charmikkaampi Bond, joka näyttää hyvältä, osaa edelleen lumota naisia, mutta on oman itsensä ja halujensa herra. Naiset eivät ole vain himon kohteita, vaikkakin ovat edelleen erittäin kauniita. Bondin rinnalla hääräävä agentti Eve (Naomi Harris) on nainen paikallaan, aivan kuin koko hommaa pyörittävä M:kin.

Salaisen agentin tehtäviin kuuluu myös tirkistely.

Ohjaaja Sam Mendes on onnistunut luomaan ehjän kokonaisuuden. Draaman taiturina tunnetummaksi tullut ohjaaja pystyy surumielisellä alavireellä kertomaan tarinaa liikoja tunteilematta. Pääpaino on toiminnalla, mutta se ei syö pohjaa itse sisällöltä ja henkilöiden syvyydeltä. Bond on tuote, jossa on tietyt maneerit ja kehykset, Mendes sisällyttää elokuvaan kaiken oleellisen, tehden Skyfallista tyylikkään ja sisällöltään merkityksellisen toimintaelokuvan. Asia jota harvoin näkee.

50-vuotista taivaltaan juhlistava Bond tekee kunniaa myös menneille. Nostalgian nälkään tarjoillaan viitteitä Bondin menneisyydestä autojen ja vimpaimien välityksellä. Menneet Bondit (ennen Craigia) tuntuvatkin hieman heppoisilta Casino Royalen ja Skyfallin jälkeen, vaikka ne tuovat rakkaita muistoja, on Bond siirtynyt uudelle tasolle jolta ei ole paluuta. Elokuva huipentuu Skotlantiin, jossa taistelua ei käydä huimaavilla takaa-ajoilla eikä näppärillä apuvälineillä. Siinä kiteytyy modernin Bondin idea – aatteet ja kuinka niitä vastaan noustaan – ja minkälaisia uhrauksia ollaan valmiita tekemään. Toisinaan tarina yrittää laittaa Bondin harteille traagisen sankarin viittaa, haluten näyttää miehellä olevan menneisyys ja tunteita. Kovan paikan tullen Bond kuitenkin ravistaa viitan harteiltaan, ottaa käteensä Walther PPK:nsa ja tekee mitä on tehtävä. Tällaisesta Bondista on pakko pitää.

Skyfall
Ohjaus:Sam Mendes
Käsikirjoitus: Neal Purvis, Robert Wade
Pääosissa:Daniel Craig, Judi Dench, Javier Bardem
Alkuperämaa: UK/USA 2012
Genre: Toiminta
IMDb

Kommentit