Stranger Things – Netflixin hurmaavan kasarihenkinen seikkailujännäri

strangerthings_1200

Mitä HBO edeltä, sitä Netflix perästä – laadukkaat, omaa tuotantoa olevat tv-sarjat hurmaavat katsojansa kerta toisensa jälkeen. Niin myös kahdeksanosaiseen Stranger Thingsiin on helppo ihastua. Matt ja Ross Dufferin luoma sarja koskettaa erityisesti jokaista, joka on lapsuudessaan jännittänyt Arkajalkojen mukana, pelännyt Evil Deadin myötä metsään menemistä ja haaveillut supervoimista -tai edes ET:n tapaisesta kaverista, joka pystyy tekemään selittämättömiä asioita. Myös Stephen Kingin kirjoja kolunneille sarjasta löytyy paljon tuttua.

Stranger Thingsin kasarihenki huokuu heti alkutekstijaksosta, jonka 80-luvun lapsi voi herkistävää nostalgiaa tuntien katsoa läpi jokaisen jakson aluksi. Sama jatkuu sarjan visuaalisessa ilmeessä, josta puuttuu nykyajan muovisuus ja barbiemaisen kauniit henkilöhahmot. Tarinan ihmiset näyttävät mallinukkien sijaan ihan ihmisiltä homssuisine hiuksineen, trimmaamattomine vartaloineen ja verkkareineen. Osa heistä asuu vaatimattomasti kädestä suuhun, mikä näkyy lavastuksen arkisuutena. Tarinan yllä leijuu aidon seikkailun tuntu, joka mullistaa ihan tavallisten ihmisten ihan tavallisen elämän. Tämä tekee Stranger Thingsista erittäin helposti lähestyttävän ja lämminhenkisyydessään sarja tuntuukin siltä kuin äiti hellästi pitäisi lastaan kädestä kiinni.

Vertauskuva on ehkä vähän outo kuvaamaan sarjaa, jossa oudot monsterit nappaavat lapsia toiseen ulottuvuuteen ja jossa nuori tyttö heittää ajatuksen voimalla ilmaan kokonaisen pakettiauton. Mutta kun katsotte sarjan, ymmärrätte mitä tarkoitan tuolla tunnelman herkkyydellä ja aitoudella.

Stranger Things kertoo pienestä amerikkalaisesta kaupungista, jossa ei koskaan satu mitään kummallista. Sitten nuori Will (Noah Schnapp) katoaa selittämättömästi kotimatkallaan ja tämän äiti, Winona Ryderin esittämä Joyce, alkaa saada viestejä pojaltaan ”tuonpuoleisesta”.

Willin ystävät Mike (Finn Wolfhard), Dustin (Gaten Matarazzo) ja Lucas (Caleb McLaughlin) päättävät lähteä etsimään ystäväänsä, mutta löytävätkin oudon, hiuksettoman tytön, joka esittelee itsensä Eleveniksi (Millie Bobby Brown). Tytöllä on outoja voimia, joilla hän näyttäisi saavan yhteyden Williin.

Toisaalla Willin isoveli Jonathan (Charlie Heaton) sekä tämän koulukaveri, Miken isosisko Nancy (Natalia Dyer) tekevät omia tutkimuksiaan. Myös poliisipäällikkö Jim Hopperilla (David Harbour) on omat epäilyksensä -kaupungissa sijaitsevassa, valtion omistamassa energialaitoksessa on nimittäin jotain todella kummallista.

strangerthings_800

Nuoren pojan katoaminen sekoittaa pienen yhteisön kuin Twin Peaksissa ikään. Yliluonnolliset ilmiöt ja kauhistuttavat hirviöt nostavat jännitettä, eikä Stranger Thingsia sen nuoresta näyttelijäkaartista huolimatta ihan nuorille katsojille voikaan suositella. Sarja tuntuukin suunnatun niille aikuiskatsojille, jotka ovat kasvaneet 80-luvun seikkailu- ja jännitystarinoiden keskellä, jotka voivat sarjan myötä nostalgisesti solahtaa takaisin omaan lapsuuteensa ja nuoruuteensa hieman tiukemmilla kauhuelementeillä viritetyn jännitteen myötä.

Stranger Things huokuu lapsuuden viattomuutta, jossa ystävät eivät valehtele toisilleen, jossa rakennetaan majoja metsään, pelataan kavereiden kanssa tuntikausia Dungeons & Dragonsia, pidetään yhtä koulun tiedeopettajan kanssa ja juostaan pakoon koulun öykkäreitä. Se yhdistää tämän viattomuuden saumattomasti teini-ikäisten maailmaan, missä kavereiden väliset kitkat ja heräävä seksuaalisuus näyttelevät pääosaa, mutta myös aikuisten maailmaan, jossa väijyvät suunnattomat menetykset, rahahuolet, alkoholismi ja yksinäisyys. Ja koko palettia varjostaa jokin outo ja selittämätön pahuus, mutta myös ”pahojen ihmisten” suunnalta huokuva uhka.

Stranger Things on tämän hetken ehkäpä täydellisin tv-sarja, sillä se yhdistää saman katon alle jouhevasti niin seikkailua, jännitystä, mysteeriä kuin draamaakin. Ykköskauden päätös toimii oivallisena tarinan lopetuksena, mutta jättää asioita sen verran auki, että jatko kakkoskaudelle ei ole mahdottomuus. Sarjan luojat ovatkin kertoneet haaveilevansa Harry Potter -tyyppisestä lähestymistavasta, missä tarinan lapset kasvavat näyttelijöiden kasvaessa.

Kommentit