Straw Dogs ( 2011) ★★★★

Vuoden 1971, Sam Peckinpahin ohjaamasta, klassikosta on saatu aikaiseksi eheä ja toimiva kokonaisuus joka mukailee uskollisesti alkuperäistä. Parin pienen yksityiskohdan muuttaminen ei vaikuta lopputulokseen; Straw Dogs on väkivaltainen, ahdistava mutta taitava teos joka on yhtä aikaa häiritsevä ja vangitseva.

Kun Hollywoodin älykkö, käsikirjoittaja David (James Marsden) muuttaa vaimonsa kotiseudulle vanhalle kotitilalle tekemään töitä, on tällä tuskin käsitystä siitä miten syvässä etelässä eletään. Vaimo Amy (Kate Bosworth) on paennut pienestä kaupungista heti kun on päässyt, ja tämän paluu miehensä kanssa näyttää hämmentävän kaupungin asukkien syviä rivejä. Jo ensimmäisellä baarivierailulla tehdään selväksi, että David on fiksu mies ja turvautuu enemmän älyynsä, kun taas paikalliset miehet, mukaanlukien Amyn entinen heila Charlie (Alexander Skarsgård), uhkuvat hien lisäksi testosteronia. Metsästys on täällä elämäntapa, samoin perinteiset arvot joka viikkoisine kirkkokäynteineen.

Tilanne kärjistyy eräänlaiseksi pullisteluksi, kylän entinen kaunotar Amy saa osansa arvostelevista katseista joita David yrittää, järkimiehen tapaan, selvitellä puhumalla. Ohjaaja Rod Lurie onnistuu luomaan ilmapiirin joka on painostava ja uhkaava, etelän kuuma aurinko porottaa kauniisti mutta katsoja tietää että tämä tarina ei pääty hyvin. Ihmisten kohtaamiset aiheuttavat lumipallo-efektin jonka räjähtämistä odotetaan pelolla; kuinka passiivinen ja kiltti David pystyy vastaamaan autolavalliselle punaniskoja?

Äkäiset punaniskat jotka kantavat aseita eivät ole kivoja naapureita..

Kylän miehet tunteva Amy näyttää olevan koko ajan kärryillä tapahtumista mutta synnynnäinen uhma saa tämän kyseenalaistamaan miesten käytöksen, näin kiristäen tunnelmaa entisestään. Herääkin kysymys, jonka myös Amy kysyy mieheltään, eikö hän saisi käyttää millaisia vaatteita haluaa vai pitäisikö hänen pukeutua säädyllisemmin oman etunsa mukaisesti, ja piilottaa itsensä miesten nälkäisiltä katseilta? Skarsgard on näennäisen kohtelias mutta viileä saalistaja joka miesporukkansa alfa-uroksen tavoin johtaa laumaa;  menneisyys ei päästä näitäkään miehiä otteestaan. Entinen valmentaja, jota esittää hyytävästi James Woods, pitää miehiä peukalonsa alla saaden koko tilanteen lopulta räjähtämään käsiin. Lopulta tuntuu että molemmat puolet ovat joutuneet kiihkoilun ja typeryyden uhriksi, eri syistä.

Straw Dogs on kiihkeä ja painostava, sen tunnelma on kauniisti lähellä alkuperäistä vanhahtavaa musiikkia ja ympäristöä myöten. Vaikka se kertoo nykyajasta niin pinnan alla sykkii alkukantainen rummutus josta kaikki elokuvan teotkin kumpuavat, tehden siitä tehokkaan ja toimivan trillerin. Se pärjää alkuperäiselle mainiosti ja toimii joiltakin osin jopa alkuperäistä paremmin.