Suffragette ja miksi tasa-arvon vaatimuksesta ei saa vaieta vieläkään

suffragette1

Pysäyttävä ajatus: miehesi heittää sinut ulos yhteisestä kodistanne eikä anna sinun tavata lastanne. Miehesi ei kuitenkaan osaa tai jaksa hoitaa lasta, ja niinpä hän päättää antaa tämän adoptoitavaksi kysymättä sinulta siihen lupaa.

Ja kaikkeen tähän hänellä on lain suoma oikeus.

Ei tarvitse mennä länsimaisessa historiassa kuin sata vuotta taaksepäin ollakseen aikakaudella, jolloin tämä oli lain mukaan mahdollista. Nainen oli miehen omaisuutta, eikä hänellä ollut lain suomaa oikeutta perheen varoihin tai lapsiin. Naiset tekivät monissa tehtaissa miehiä raskaampaa ja vaarallisempaa työtä, puolet pienemmällä palkalla. Heillä ei ollut äänioikeutta, eikä mahdollisuutta vaikuttaa tilanteensa korjaamiseen lainsäädännön keinoin.

Oikeutta vaativat hiljennettiin, heitettiin vankilaan, tai mikä vielä pahempaa, häpäisiin perheensä ja läheistensä silmissä viemällä heiltä ihmisarvo.

Sarah Gavronin ohjaamassa elokuvassa Suffragette erittäin kuvaava tilanne tulee vastaan, kun Carey Mulliganin esittämä Maud kysyy Ben Whishaw’n esittämältä mieheltään, millaiseksi tämä kuvittelisi heidän mahdollisen tyttärensä elämän.

”Samanlaiseksi kuin sinulla”, mies vastaa toteavasti.

Eletään vuotta 1912 Lontoossa. Maud on työskennellyt pikkutytöstä saakka myrkkyhuurujen keskellä pesulassa, joutunut pesulan johtajan hyväksikäyttämäksi ja nyt aikuisena raataa lähes puolta pienemmällä palkalla kuin miehensä, vailla mitään oikeuksia omaan elämäänsä.

Haluaisitko sinä sellaisen elämän omalle tyttärellesi?

Tämän tajuttuaan Maudista tulee suffragetti, naisten äänioikeuksien puolestapuhuja, joka lakia uhmaten vaatii naisille samoja oikeuksia kuin miehille. Heitä johtaa Meryl Streepin esittämä Emmeline Pankhurst, historiallinen hahmo, jota pidetään modernin tasa-arvon ja feminismin uranuurtajana.

 

 

We don’t want to be law breakers. We want to be law makers

Kun naisjoukko ei vuosienkaan päästä ole saanut ääntään kuuluville laillisin keinoin, nousee kapinamieli tietyn rajan yli ja teot muuttuvat suoranaiseksi terrorismiksi. Vaaditaan äärimmäisiä tekoja, ennen kuin norsunluutorneissaan teetä siemailevat hallitusmiehet todella saadaan ottamaan naisten vaateet vakavasti.

Suffragetten lopputekstit kertovat karua kieltään todellisuudesta. Vaikka elokuvan Iso-Britanniassa naiset saivat äänioikeuden lopulta vuonna 1918 ja Suomessa osana yhtäläistä äänioikeutta jo vuonna 1906 (ensimmäisenä Euroopassa), vasta 2015 katsotaan ensimmäiseksi vuodeksi, jolloin naisten äänioikeutta ei olisi jossain päin maailmaa kielletty lailla.

Ei tämä maailma vielä valmis ole tasa-arvon osalta. Vertaamalla sadan vuoden takaiseen maailmaan Suffragette muistuttaa, että myös nykymaailmassa on aina niitä, jotka yrittävät äänekkäämpinä hiljentää hiljaisempien vaatimukset. Työsarkaa riittää, sillä yhtäläiset ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, sukupuoleen katsomatta.

Kommentit