Suurennuslasin alla tyttöjen elokuvat

Nalkapeli_pressi2

Suzanne Collinsin nuortenkirjaan perustuva toimintaelokuva Nälkäpeli on harvinainen tapaus. Ensi-iltaviikonloppunaan se rikkoi yleisöennätyksiä ja sai osakseen hyvinkin positiivisia arvosteluita maailman elokuvakriitikoilta. Harvinaiseksi elokuvan tekee kuitenkin yhdistelmä, että sen pääosassa toimintasankarina on nuori tyttö ja silti se on saanut ihmiset elokuvateattereiden lippuluukuille sankoin joukoin.

Olen useassa muussakin yhteydessä ihmetellyt sitä, miksi tyttöjä niin harvoin nähdään toimintaelokuvien pääosissa muuten kuin kliseisinä, yliseksualisoituina teinipoikien päiväunina. Yleensä naispuoliset hahmot kun ovat poikamaisia sivuhahmoja (tällaisia useasta pojasta koostuvassa sankarijoukossa voi olla poikkeuksetta vain yksi) tai sankarin ihastuksia. Toinen kategoria, johon naishahmot upotetaan ovat stereotyyppiset romanttisten komedioiden / draamojen naiset, joiden pääasiallinen elämän tarkoitus on päästä naimisiin, eikä heillä itsellään ole mitään muuta väliä.

Varsinkin animaatioissa jako tyttöjen ja poikien välillä korostuu räikeästi, sillä kukapa ei olisi nähnyt animaatioelokuvaa, jossa koheltaa miespuolinen sankari tai sankarijoukko. Harvassa ovat ne Hollywood-animaatiot, jossa naispuoliset hahmot olisivat sankareita. Tai edes pääosassa muunlaisissa kuin prinsessaelokuvissa. Jopa tasa-arvoisena pidetyssä Suomessa tehdyissä animaatioissa päähahmot ovat miespuolisia.

Hollywoodin elokuvateollisuus suhtautuu tyttöihin elokuvan pääosassa nihkeästi lipputulojen menetyksen pelossa. Ihmiset noissa norsunluutorneissaan kuvittelevat, että tyttö elokuvan pääosassa ei myy tarpeeksi ja on riski ottaa tuotantoon tuollainen käsikirjoitus. Vastaan on tullut artikkeleita, joissa kerrotaan käsikirjoituksen olleen muuten tuotantoyhtiöiden mieleen, mutta pääosahahmo olisi pitänyt olla poika.

Muutama vuosi sitten ilmestyi yksi uskalias harvinaisuus, Philip Pullmanin nuortenkirjaan perustuvan Kultaisen kompassin filmatisointi. Harry Potterin jalanjäljissä lanseerattu trilogian aloitus kuitenkin floppasi lippuluukuilla ja syyttävä sormi osoitettiin elokuvan pääosahahmoon – joka sattumoisin oli tyttö. Joidenkin elokuvapomojen kuultiin kommentoineen, etteivät he aio enää tuhlata resurssejaan ison budjetin toimintaelokuviin, joissa päähahmona on tyttö, sillä ne eivät myy tarpeeksi. Kultaisen kompassin tapauksessa syy saattoi kuitenkin olla jossain syvemmällä kuin päähenkilössä. Elokuva kun nyt vaan ei tavoita alkuperäisen kirjan maagisuutta, mikä oli todella harmi. Itse olisin nimittäin mielelläni nähnyt koko trilogian elokuvana.

Vaikka tasa-arvoisuus on maailmassa lisääntynyt, viime vuosina erottelu tyttöjen ja poikien juttujen välillä tuntuu vain lisääntyneen. Elokuvateollisuudessakin näkyy edelleen hyvin selkeä jaottelu ”tyttöjen elokuviin” ja ”poikien elokuviin”. Tytöille suunnatut elokuvat ovat lähes kaikki romanttisia komedioita tai draamoja, kun pojille suunnatut elokuvat ovat monipuolisempia. Joskus tätä selitettiin sillä, että pojat käyvät elokuvissa enemmän kuin tytöt, eivätkä tytöt yksinkertaisesti ole kovin varteenotettava kohderyhmä lippuluukuilla. Ja että tytöt eivät katso muuta kuin romanttisia komedioita.

Ehkä oma tuttavapiirini on valikoitunut erilaiseksi, mutta ainakin ympärilleni katsoessani naispuoliset ystäväni katsovat elokuvia hyvin paljon laidasta laitaan. Moni jopa kertoo romanttisten komedioiden genren kuuluvan omalle inhokkilistalle. Osa rakastaa kauhua, osa toimintamättöä, osa scifiä ja fantasiaa, osa koskettavaa draamaa, mutta heidän elokuvamakua tutkiessa ei voi määritellä heidän katsovan vain ”tyttöjen elokuvia”.

Tarkoittaako Nälkäpelin suosio sitä, että myös tytöt katsovat elokuvia laajemmalla skaalalla, eli siis muitakin kuin romanttisia komedioita? Ja että hekin äänestävät jaloillaan ja kukkarollaan? Vai tarkoittaako se sitä, että perinteisen yleisön hyväksymiskynnys on kasvanut ja nykyisin voidaan hyväksyä isonkin elokuvan sankariksi naispuolinen hahmo?

Olipa Nälkäpeli-elokuvasta mitä mieltä tahansa, on sen aiheuttama ilmiö erittäin tervetullut ja toivottavaa olisi, että ilmiö jatkuisi Nälkäpelin jälkeenkin. Suuren elokuvayleisön pitää saada välillä vaihtelua ja nähdä pääroolissa myös aitoja naispuolisia hahmoja, joita ei ole yliseksualisoitu nuoren mieskatsojakunnan tarpeisiin.

Itse fantasiaa ja scifiä toimintaan sekoittavia seikkailuita rakastavana katsojana tunnen suurta iloa siitä, että voin nähdä pilkahduksen mahdollisuudesta muutokseen. Nälkäpeli on todiste siitä, että naispuolinen sankarikin voi vetää ihmiset elokuvateatteriin.

Lisää Nälkäpelistä kirjoitettuja juttuja Filmitähdessä:

Kommentit

Tags from the story
,