The Hollow Crown

thehollowcrown

BBC:n tuottama 4-osainen tv-sarja The Hollow Crown yhdistää hienolla tavalla Shakespearen neljä näytelmää viihdyttäväksi kokonaisuudeksi, ja se on julkaistu dvd:llä. Yle Teema näyttää sarjan joulukuussa nimellä Ontto kruunu.
Tarkoituksena on tuoda Shakespeare katsojille tavalla joka on kiinnostava, lumoava ja helpommin tulkittavissa kuin kenties aiemmin tehdyt suureellisest tuotokset. Sarja onnistuu tässä erinomaisesti. Sen ohjaajina ja tähtinä loistavat maan kiinnostavimmat Shakespeare-taiturit. Lopputulos on lumoava.

Vaikka kieli on vanhaa ja kiemuraista, se tuodaan katsojille ilman suurta dramatiikkaa – visuaalisuus auttaa tulkitsemaan toisinaan hyvinkin arkisia sananparsia, aidot kuvauspaikat syövät pois teatraalisuuden makua. Shakespeare on tarkoitettu kaikille, sen teemat yhtä ajankohtaisia nyt kuin viisisataa vuotta sittenkin. Tarinat kertovat yhtä paljon kuninkaista kuin rahvaasta, portoista, juopoista, tavallisista sotilaista jotka hytisevät kylmässä; ja kunnianhimosta, kruunusta joka painaa kantajansa päätä armotta. Nämä ovat kertomuksia vallasta, vastuusta ja kohtalosta.

Richard II

richard2

No deeper wrinkles yet?
Hath sorrow struck

So many blows upon this face of mine
Andmade no deeper wounds?”

Rupert Gooldin ohjaama Richard II on kertomus kuninkaasta, jonka outous on myös uhka. Ben Whishaw tulkitsee kuningasta yhdistäen Michael Jacksonia, Morriseyta ja Oscar Wildea – tuloksena on teatraalinen, epävakaa ja häiritsevä hahmo. Huonot valinnat, tuhlaileva luonne ja epämääräisyys johtavat Plantagenetin kuningashuoneen tuhoon. Serkku Bolingbroke (Rory Kinnear) häädetään Englannista erimielisyyden vuoksi, ja suvun maat otetaan kuningaskunnan haltuun. Etäinen suhtautuminen rahvaaseen, oman edun ajaminen ja itserakkaus joutuvat nokikkain kansan rakastaman Bolingbroken kanssa, kun tämä palaa maahan vaatimaan oikeuksiaan. Suoraselkäinen, arvonsa tunteva Bolingbroke päätyy valtaistuimelle – hänestä tulee Henry IV. Kaikki tapahtuu yllättävän rauhallisesti; kruunusta luopumisen dramatiikka ja siihen liittyvät tunteet tulkitaan hienovaraisesti.

Richard II on näytelmänä koskettava. Whishawn tulkinta on kauneudessaan surullinen ja loistelias. Kontrastina Kinnearin raavas mutta rauhallinen Bolingbroke on vahva vastavoima, ja miesten väliset keskustelut ovat yhtä aikaa koskettavia ja täynnä tunnetta. Tapahtumista huolimatta näytelmä ei ole sotaisa – sen aika tulee myöhemmin. Tekijöiden päätös yhdistää vanhaan tarinaan hyvinkin tunnistettavia piirteitä nykyajan julkkiksista on onnistunut; ote on moderni ja ikivanha yhtä aikaa. Richard II:n kohtalo koskettava, ja täysin ymmärrettävä. Whishaw voitti roolistaan BAFTAn parhaasta miespääosasta vuonna 2012. Muissa rooleissa loistavat mm. David Suchet sekä Patrick Stewart.

Henry IV, osat I ja II

henry4

 I saw young Harry, with his beaver on,
His cuisses on his thighs, gallantly arm’d,
Rise from the ground like feather’d Mercury,
And vaulted with such ease into his seat
As if an angel dropp’d down from the clouds,
To turn and wind a fiery Pegasus
And witch the world with noble horsemanship.

Shakespearen näytelmät Henry IV, osat I ja II kattavat Bolingbroken tarinan, josta on nyt tullut Henry IV – sekä tämän pojan Prinssi Halin kasvutarinan. Sen keskiössä on vanhentunut Henry IV (Jeremy Irons), joka ymmärrettävästi on huolissaan valtaistuimen seuraavasta perijästä. Walesin prinssi Hal (Tom Hiddleston) on kuninkaalliseksi harvinaisen tyypillinen nuori – hän kapinoi. Hal viettää aikansa Eastcheapin tavernoissa, rypien rahvaan keskellä, juopotellen, keppostellen ja periaatteessa heittäen asemansa ja elämänsä hukkaan. Hän on prinssi rahvaan keskellä, kasvatukseltaan ylivertainen, mutta karttaa kuningashuonetta ja sen vastuita. Simon Russell Bealin antaumuksella esittämä Falstaff on tarinan konna ja hurmuri. Sairaalloisen lihava rötöstelijä on itsekeskeinen mies, jolle kaikki antavat anteeksi. Karisma on asia joka voittaa Prinssi Halinkin sydämen puolelleen – kunnes Halin on kasvettava asemaansa.

Henry IV toivoo Henry Percyn – Hotspurin (Joe Armstrong) – olevan poikansa, ja kertoo tämän auliisti. Pätevä ja sotaisa nuori mies on kaikkea sitä mitä Hal ei ole – ainakin päällisin puolin. Isän vetäessä rellestävän poikansa tilille käytöksestään, tapahtuu Halissa muutos. Pojan on aika kasvaa kuninkaaksi, oltava valmis ottamaan valtaistuin ja kruunu haltuunsa. Percyt ja Mortimerit ovat eri mieltä siitä, kenen pitäisi kuningashuonetta hallita. Tämä vaara yhdistää kuninkaan ja tämän pojan samalle puolelle sotatannerta – prinssi Halista kasvaa mies jota kaikki ovat odottaneet.

Ironsin ja Hiddlestonin hahmojen isä-poika -suhdetta tutkitaan koskettavasti. Se on tarkoituksellisesti raakaa ja herkkää, asettaen Halin itkemään isänsä eteen hovin nähden. Toisaalla Falstaff, tuo hurmaava konna, on yhtä aikaa Halia tukeva ystävä ja pohjimmiltaan omaa etuaan tavoitteleva lurjus. Tavernan elämä ja sen asukit tuovat Halille käsityksen alamaisten elämästä; mutta miehen muutos vahvaksi ja rakastetuksi kuninkaaksi tapahtuu kuin taikaiskusta – kruunun arvoinen mies on ollut olemassa koko ajan. Tarinan viimeinen kohtaus, jossa valtikkaa kantava Hal ja Falstaff kohtaavat, repii sydämen rinnasta.

Henry V

henryv

 

We few, we happy few, we band of brothers;
For he to-day that sheds his blood with me
Shall be my brother; be he ne’er so vile
This day shall gentle his condition:
And gentlemen in England, now a-bed
Shall think themselves accursed they were not here,
And hold their manhoods cheap whiles any speaks
That fought with us upon Saint Crispin’s day.

Tom Hiddlestonia ei oltu palkattu esittämään myös Henry V osaa tämän tehdessä Prinssi Halin roolia edellisissä näytelmissä. Jatkuvuuden vuoksi mies kiikutettiin tapaamaan ohjaajaa Avengers-elokuvan kuvauksista, ja näin prinssi Halin kasvutarina Henry V:ksi saa loogisen päätöksensä.  Shakespearen näytelmistä kenties maskuliinisin on kertomus sodasta. Kuningas Henry V on kasvanut mieheksi, joka turvaa Jumalaan ja johtaa kansaansa uskomattoman suoraselkäisellä otteella. Taakse ovat jääneet yhdessä yössä illat tavernassa, ja jäljelle on jäänyt urhea ja rakastettava kuningas. Hyökkäys Ranskaan ja siellä käytävä sota on raaka. Sen sijaan, että ohjaaja Thea Sharrock olisi kuorruttanut tv-ruudun sadoilla ekstroilla ja vyöryttänyt sotilaita pitkin sotatannerta, on hän keskittynyt tunteeseen.

Näytelmässä on kyse inspiraatiosta. Alakynnestä nousemisesta. Englannin joukot ovat ryvettyneet pitkällä marssillaan pitkin Ranskan maaseutua. Ranskan ylimystö haluaa niitata Henry V:n maahan, passittaa tämän takaisin kotiin. Mutta kuningas ei anna periksi; tuloksena on St. Crispinin päivän puhe, joka on viety suurilta massoilta kouralliselle sotilaita. Kyyneleet kimmaltavat miesten silmissä kun Henry V pyytää näennäisesti vääjämättömän tappion edessä olevia miehiään uhraamaan henkensä. Heitä on vähän. Kuinka pitkälle usko ja inspiraatio voivat kantaa? Hiddleston loistaa Henry V roolissa kuin vain tämä hurmaava näyttelijä voi.  Rakkautta ei ole unohdettu; Valois’n Katariina (Mélanie Thierry) on miehen palavan rakkauden kohde ja riiaus on yhtä aikaa huvittavaa ja polvet veteläksi vievää. Jo tarinan ensimmäinen minuutti kertoo rakastetun kuninkaan kohtalon hieman myöhemmin elämässä; mutta Henry V elää yhtenä suurimmista Shakespearen näytelmistä.

Sarja esitetään myös osana Yle Teeman Shakespeare-viikkoja

Ontto kruunu

Rikhard II 7.12.
Henrik IV, ensimmäinen osa 8.12.
Henrik IV, toinen osa 14.12.
Henrik V 15.12.

Kommentit