The Night Of – HBOn taidokas sarja vie mukanaan

the night of

Rosoinen kerronta sekä realismi eivät ole rikossarjoissa mitään uutta. Eivät myöskään taitavat luonnenäyttelijät tai mukanaan ensimmäisistä minuuteista vievä juoni. HBOn The Night Of onnistuu kuitenkin luomaan näistä elementeistä kokonaisuuden, joka kuuluu tämän vuoden sarjauutuuksien ehdottomaan kärkeen.

Rauhallisesti yhtä rikosta monelta eri kantilta tutkiskeleva sarja uskaltaa hidastella ja uppoutua keskeisimpien hahmojen elämään ja taustoihin tavalla, joka tuudittaa katsojan eräänlaiseen transsiin. Itse juoni rakentuu pikkuhiljaa; kurkaten oikeussaliin, poliisilaitokselle, vankilaan sekä yhden murhan liikkeelle laittaviin osasiin ympärillä olevissa ihmisissä niin tarkasti, että välillä unohtaa kyseessä olevan rikostarina. Siitä kaikki kuitenkin alkaa.

Queensissa asuva pakistanilaistaustainen, kiltiltä vaikuttava opiskelija, Naz (Riz Ahmed) lähtee viettämään iltaa ulos suuntanaan kotibileet ja ajokkina isältä luvatta otettu taksi. Nuoren miehen elämä saa odottaman suunnanvaihdoksen, kun kyytiin nousee pyytämättä kaunis nainen ja ilta jatkuu suunnitelmista poiketen yhteistä matkaa pitkin New Yorkin tunnelmaisia katuja. Naz herää, huomaa naisen kuolleen ja mies haluaa paeta paikalta kädet adrenaliinista täristen.

Kahdeksan jaksoa tutkivat kuinka Naz sysätään systeemin sisälle ja kuinka, kuin sattumalta yössä kohtaavat laivat, tämän tapaukseen liitetyt ihmiset etsiviä ja asianajajia myöten tulevat tarinaan hitaasti ja täysin odottamatta. Katsoja olettaa Nazin, viattomuuden perikuvalta näyttävän pojan, murenevan vankilan ankarien harmaiden seinien sisäpuolella, mutta mikään tässä tarinassa ei näytä todellista puoltaan niin helposti. Miehen sopeutuessa vankilaelämään odottaessaan oikeudenkäyntiä tapahtuu toisaalla täysin asiaan kuulumattomia, mutta samalla oleellisia asioita. Tarinan keskellä loistaa John Turturro roolissa Nazin asianajaja John Stonena, miehenä jota vaivaa sekä eeppinen ihottuma että ongelma kissan kanssa. Rooli oli alunperin suunniteltu James Gandolfinille, mutta Turturron raapiessa puutikulla varpaanvälejään on hankala kuvitella ketään muuta omalaatuisen miehen rooliin. Stone on opportunisti, jonka mainokset koristavat metrovaunuja, mutta josta haluaa nähdä myös pehmeämmän puolen – sen joka uskoo Nazin syyttömyyteen.

Onko Naz oikeasti syytön? Kerronta raapii miehen persoonan ympärillä taitavasti istuttaen epäilyksen katsojan mieleen, samalla raottaen mahdollisten muiden yöllisten tapahtumien merkitystä murhatarinassa. Epäuskottavuutta tarinaan tuo etsivä Box (erinomainen Bill Camp), jonka pitäisi olla legendaarisen tutkijan maineessa. Kestää kuitenkin kauan, ja monen suhteettoman epäpätevän tutkintapäivän verran, ennenkuin ketään muuta edes halutaan tutkia murhan tiimoilta. Toisaalta, realismi puree napakasti tarinaan kiinni kun eksoottisen näköinen nuori mies napataan murhapaikalta näennäinen murha-ase povarissaan. Miksi systeemi edes haluaisi antaa tilaa muille mahdollisuuksille, onko yhden nuoren naisen henki kaiken sen vaivan arvoinen, puhumattakaan nuoren vangin elämästä?

The Night Of on taidokkaiden näyttelijöiden ja maltillisen tarinankerronnan vuoksi yksinkertaisesti hieno kokonaisuus. Sitä on väsymiseen saakka verrattu The Wireen, mutta vertaus on osuva. Se onko Naz syyllinen vai syytön on lopulta vain pieni osa tarinan kiehtovuutta. Sen pitkin New Yorkin tummia katuja pitkin unenomaisesti liukuva, hidastahtinen ja polveileva juoni on omiaan kietomaan katsojan pään monelle mutkalle. Vankilan seinien sisäpuolella on todellisuus jota on hankala nähdä ulkoapäin, mutta samalla on vaikea katsoa kuinka asianajajat tapauksiaan käsittelevät. Kaikki kiertyy turhauttavien kompromissien ja epäilysten  ympärille. Pienet vivahteet, hahmojen piirteet ja silmistä loistava epävarmuus luovat kuvan todellisuudesta joka tuntuu aidolta – The Night Of voisi olla täysin totta.

Kommentit

Tags from the story
,