The Wolf of Wall Street (2013) ★★★★

wows2

Martin Scorsesen uutukaisessa on  sähinää, säihkettä ja energiaa enemmän kuin mihin ehkä viime vuosina on totuttu. Se pureutuu ahnaasti rahamaailman, ja rahanteon, pauloissa pyöriviin ihmisiin – imartelematta. The Wolf of Wall Streetin hahmot ovat epämiellyttäviä, itsekkäitä ja laskelmoivia. Vain koska rikokset tapahtuvat bittiavaruudessa ei tarkoita etteikö taustalla olisi traagisia uhreja. Näitä elokuva ei kuitenkaan juuri muista, vaan vyöryttää esiin häpeilemättä hedonistisessa elämäntyylissään rypeviä ihmisiä. Tuloksena on huikea elokuva jonka armotta pumppaava sydän on Leonardo DiCaprio.

Jordan Belfort (DiCaprio) on eräänlainen alennushallin Gordon Gekko. Miehen varsinainen ura Wall Streetillä ei ole pitkä, vaan tämä päätyy epäonnisten sattumien kautta pyörittämään penniosakkeilla kauppaa tekevää yritystä. Raha on kuitenkin rahaa, tuli se mistä tahansa. Mahtavan paskanpuhumisen lahjan saanut Belfort ei kaihda mitään. Mies ympäröi itsensä yhtä ahneilla kumppaneilla, ja pian rahaa taotaan kuin painotalossa. Stratton Oakmont – firma jonka Belfort omistaa, on ulospäin kunniallinen ja vakaa kuin vain osakekauppaa käyvä firma voi olla. Mätä, se mikä pitää ahkerat diilaajat liikenteessä, piilotetaan firman juhliin ja yrityksen tiloihin. Tuloksena on Babylonin pahimpiin juhliin verrattavissa olevat bakkanaalit missä maksulliset naiset ovat tarjolla kuin cocktail-lautaset, kääpiöitä heitellään maalitauluun ja kokaiinia kuluu enemmän kuin vettä. Syke on hirvittävä.

Belfort on mies joka ei osaa pysähtyä. Kyle Chandlerin tyynesti esittämä agentti haluaa pistää lapun Belfortin luukulle – miehen puuhissa kun ei ole oikeastaan mitään luvallista. Pienimuotoinen kissa- ja hiirileikki antaa lisää potkua Belfortin alaspäin syöksyvän elämän suunnalle. Kaaos kulminoituu kohtaukseen jossa DiCaprio ryömii täysin halvaantuneena hienostokerhon pihassa odottavan autonsa luokse. Tuloksena on puhdasta elokuvan taikaa; kohtaus joka naurattaa ja tulee nousemaan esiin tulevaisuudessa uudestaan ja uudestaan.

wows

Jonah Hill loistaa Belfortin yhtiökumppanina. Outo, melkein yhtä sekaisin oleva Donnie, on samanlainen mätäpaise kuin ystävänsäkin. Parivaljakon fyysinen kontrasti vain lisää tunnetta siitä, että rahan pyörittäessä ihmisiä ei muulla ole väliä. Kaikki ovat täällä itseään varten. Eräänlaisena oppi-isänä nuorelle ja naiiville Belfortille toimiva Matthew McConaughey ei paranna käsitystä Wall Streetin piraijoista. Suoritus on ikimuistoinen, ja hyvin miehen persoonaan sopiva. Roolitus onkin osunut elokuvassa nappiin. Näyttelijöistä on löytynyt häpeilemätön maaninen vaihde, jonka Scorsese on pistänyt suurimmalle mahdolliselle tasolle heti alussa.

Elokuvaa voisi moittia sen pituudesta. Voisi puhua sen tahdin epätasaisuudesta, rytmityksestä tai hiipumisesta loppua kohden. Tai voisi keskittyä siihen tosiasiaan että tuloksena on yksinkertaiseti erinomainen elokuva, joka piristää kummasti suurien amerikkalaisten draamojen keskellä. Siinä on huumoria ja napakkuutta.
Se mikä osa tarinasta on totta, mikä Jordan Belfortin itsensä kirjoittamasta kirjasta poiketen liioiteltua, on täysin epäolennaista. Elokuva ottaa varmasti luovia vapauksia kertoessaan tarinaa ihmisistä, joita on hankala kuvitella olemassa. Ja kuitenkin. Kaikki elokuvassa näkyvä on masentavan inhimillistä, pelottavan todentuntuista.

© Ursula Borg

[divider]INFO[/divider]

THE WOLF OF WALL STREET  Ohjaus: Martin Scorsese
Käsikirjoitus: Terence Winter. Perustuu Jordan Belfortin saman nimiseen romaaniin
Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Jonah Hill, Kyle Chandler
Alkuperämaa: USA 2013
Genre: Biografia/Komedia/Rikos
IMDb

Kommentit