This Must Be The Place (2011) ★★★★

thismustbetheplace_featured

Elokuvan kanteen lähes tunnistamattomaksi maskeerattu Sean Penn tähdittää italialaisen Paolo Sorrentinon ohjaamaa This Must Be The Placea, kuvankaunista road movieta. Elokuva huijaa katsojaa aluksi vihjailemalla komediasta, mutta lopputulos onkin hitaasti etenevä kasvudraama, joka sivuaa useaa kipeää aihetta.

Cheyenne (Penn) on keski-ikäinen, komeassa kartanossaan Irlannissa asustava entinen rokkari, joka muille ihmisille näyttäytyy joko rock-legendana tai puolestaan höpsönä friikkinä. Liikeiltään ja puhetyyliltään Ozzy Osbournea muistuttava mies meikkaa aamuisin lähtiessään köpöttelemään vedettävän ostoskassinsa kanssa paikalliseen ostoskeskukseen. Mutta onko hän oikeasti jälkeenjäänyt kehityksessä vai vaan vuosien saatossa henkisesti haurastunut, se jätetään alleviivaamatta.

Cheyennen perusturvallista elämää ympäröi kolme naista: hänen jalat maassa elävä palomiesvaimonsa Jane (Frances McDormand), paras ystävänsä, teini-ikäinen Mary (Bonon tytär Eve Hewson) sekä Maryn henkisesti rikkinäinen äiti (Olwen Fouere). Turvallisuus järkkyy, kun Cheyenne saa kutsun kotimaahansa Yhdysvaltoihin, missä hänen isänsä on kuolemaisillaan.

Lentopelkoinen Cheyenne saapuu New Yorkiin liian myöhään ja pääsee suoraan osallistumaan hautajaisiin. Ortodoksijuutalaisen suvun keskuudessa goottirokkari näyttää avaruusolennolta, mutta isän jäämistöstä löytyy materiaalia, joka saa tylsistyneen Cheyennen tutustumaan sukunsa historiaan. Vietettyään vuosikymmenet puhumatta isälleen Cheyenne ajautuu etsimään isäänsä aikoinaan Auschwitzissa kiusannutta natsia ja samalla avaamaan omia henkisiä lukkojaan.

Matka läpi Yhdysvaltojen on maisemineen kuin visuaalinen trippi. Verkkaisesti avautuva tarina antaa elokuvan hahmoille oman, korostamattoman äänensä. Se kasvattaa Cheyennea hienovaraisin ottein ja avaa kipeitä aiheita kuitenkaan sukeltamatta niihin syvemmin, antaen näin katsojan mielikuvitukselle runsaasti tilaa.

Viime vuonna Cannesin elokuvafestivaaleilla ekumeenisen juryn palkinnolla palkittu, kaksituntinen This Must Be The Place ei ole helppo elokuva. Tarinassa paikoitellen pilkistävä musta huumori ei ole kovin iloista ja elokuvan viivytelevä tempo saattaa karkottaa luotaan hätäisemmät katsojat. Lievästä epätasaisuudestaan huolimatta Sorrentinon elokuva kuitenkin palkitsee kärsivällisen katsojan vaikuttavan draamansa lisäksi maalailevalla visuaalisuudellaan.

Tarinan päätös ei ole yksiselitteinen ja se antaa mahdollisuuden useille erilaisille tulkinnoille, minkä takia elokuva jääkin helposti pyörimään mieleen pitkäksi aikaa sen katsomisen jälkeen. Allekirjoittaneelle tämä on merkki siitä, että käsikirjoituksessa on ainakin jollakin tasolla onnistuttu.

Näyttelijäntyöstään jo kahdella Oscarilla palkittu Penn on tunnettu monipuolisista roolisuorituksistaan, eikä rooli ikääntyneenä goottirokkarina tee poikkeusta sääntöön. Penn rakentaa Cheyennestä yhtä aikaa lievästi koomisen, mutta kuitenkin samalla hauraan hahmon, ja yhdessä huikean kauniin kuvaston ja monimuotoisen tarinan kanssa tämä luo This Must Be The Placesta kiinnostavan parituntisen.

Elokuvan nimi juontaa juurensa Talking Heads -yhtyeen samannimisestä kappaleesta. Yhtyeessä vaikuttanut David Byrne nähdään mukana pienessä roolissa omana itsenään.

Elokuvan mukana ei ole lainkaan ekstraa.

Arvostelu on julkaistu alun perin Discshop.fi:n Elokuvaoppaassa >>

[box type=”info”] This Must Be The Place Ohjaus: Paolo Sorrentino Käsikirjoitus: Umberto Contarello, Paolo Sorrentino Pääosissa: Sean Penn, Frances McDormand Genre: Draama / komedia Valmistusmaa: Italia / Ranska / Irlanti 2011 IMDb[/box]

Kommentit