Lapsen kanssa elokuvissa

myyra_600

Lapsen kanssa elokuvissa käyminen on nykyaikana koitettu tehdä helpoksi. On vauvakinoja, joissa vanhemmat voivat käydä lastensa kanssa silloin, kun nämä ovat ihan vauvoja, eivätkä vielä ymmärrä valkokankaan meiningistä mitään. On lapsille järjestettyjä päiviä, jolloin leffateatterit pursuavat lapsille suunnattua materiaalia. Mutta on se myös omalla tavallaan taiteen laji.

Oma tyttäreni on sattuneesta syystä altistunut elokuville ihan pienestä pitäen. Ensimmäinen yhteinen elokuvateatterikokemuksemme oli 2009 ilmestynyt Ghibli-animaatio Ponyo rantakalliolla. Tyttäreni täytti silloin kolme vuotta ja päätimme kokeilla, minkälaista elokuvissa käyminen yhdessä olisikaan. Onneksi en ollut ainoa lapsen kanssa elokuvissa kävijä, kun tyttäreni hihkui valojen sammuessa kirkkaalla äänellään: ”On ihan pimeää!”

Ponyon jälkeen yhteiseen harrastukseemme tuli kuitenkin tauko, sillä kaikille sallittuja lastenelokuvia ei yksinkertaisesti julkaistu vaan suurin osa animaatioista oli ikärajaltaan 7, eli vanhempansa kanssa elokuviin tulevan pienen katsojan piti olla vähintään 5-vuotias päästäkseen elokuvaa katsomaan. 3- tai 4-vuotiaalle nämä elokuvat ovat oikeasti usein liian jännittäviä, että suosiolla emme edes yrittäneet elokuviin.

Tämä alkoi myös olla sitä aikaa, jolloin pääosa lapsille suunnatuista elokuvista alettiin tuoda teattereihin 3D:nä. Jokainen pienen lapsen vanhempi tietää, että ihan pieni nappula ei niitä laseja jaksa päässään pitää puoltatoista tuntia. Kun kävimme 3-vuotiaan tyttären kanssa katsomassa 3D-Muumin (Muumi ja punainen pyrstötähti), tulin siihen tulokseen, että 2D on meille huomattavasti toimivampi ja sitä kautta parempi vaihtoehto.

Tytär täytti muutama viikko sitten 5 vuotta, joten meidän perheemme elokuvaskaala on nyt laajentunut. Onneksi alun 3D-huuman jo hieman laannuttua on taas teattereihin alkanut tulla myös perinteisempiä lastenelokuvia, mikä on helpotus niille lapsille ja vanhemmille, jotka haluavat käydä yhdessä elokuvissa.

Aikaisemmin syksyllä ilmestyi Ella & Aleksi – yllätyssynttärit, omaperäisellä tyylillä tehty animaatio sisarusten seikkailuista, joka on juuri julkaistu myös kotiteatteriversiona. Lokakuussa puolestaan ihailtiin uutta Ghibli-animaatiota Kätkijät, joka Totoron lailla soveltui myös perheen pienimmille (Ghiblin saduista on Filmitähdessä satuiltu aikaisemminkin).

Jouluna leffateattereihin puolestaan tulee perinteiseen piirrostekniikkaan pohjautuva Täältä tulee Myyrä, tsekkiläisen animaatiopiirtäjä Zdenêk Milerin jo 50-luvulla luoman rakastetun hahmon seikkailuista. Vuonna 1921 syntynyt Milerhän itse kuoli pari viikkoa sitten.

”Olen onnellinen, että Myyräni yhä antaa teille viihdykettä, iloa ja rakkautta, jota kaikki te lapset tarvitsette niin paljon kuin mahdollista.” – Zdenek Miler

Filmitähti toivottaa ”lapsellisille” lukijoilleen ihania elokuvahetkiä lasten kanssa!

Kommentit

Tags from the story