Transformers: Dark of the Moon (2011) ★★★
Elämää suurempia räjäytyksiä, hajoavia rakennuksia, nopeita autoja ja taitavia taistelukohtauksia; jos pidät edellä mainituista kuten minä niin Transformersin kolmas osa on sinulle. Onneksi en ole kranttu joten osaan nauttia elokuvan tarjoamasta tärinästä täysillä; efektit ovat hienoja, Decepticonit vaarallisia ja Autobotit uskollisia, huolimatta ihmisen häilyvästä ja petollisesta luonteesta. Transformers: Kuun pimeä puoli ei tarjoa mitään järisyttävää eikä takuuvarmasti paljasta mitään popcornin olemusta syvällisempiä salaisuuksia mutta se viihdyttää ja se on tämän kaltaisten elokuvien ainoa tarkoitus. Jos katsot elokuvan odottaen muuta, syytä itseäsi. Elokuva nousee kuitenkin yllättäen vuoden parhaiden toimintaelokuvien joukkoon.
Juoni on elokuvassa melko yhdentekevä, se kulkee jouhevasti pitkin poikin toimintakohtausten lomassa mutta todettakoon että katastrofaalisen toisen osan jälkeen Kuun pimeä puoli on huomattava parannus. Pääosassa heiluu edelleen Shia LaBeoufin esittämä Sam Witwicky joka valmistumisensa jälkeen ei ole onnistunut löytämään työpaikkaa. Käsipuoleen on kuitenkin eksynyt uusi kaunotar, Carly (Rosie-Huntigton-Whiteley) joka palvoo lyhyttä poikaystäväänsä huolimatta komeasta ja rikkaasta pomostaan Dylan Gouldista (Patrick Dempsey). Sam taas ei ihan purematta niele tyttönsä lipevää pomoa mutta onneksi machokisaamisen keskeyttää Descepticonien maailmanvalloitusyritys, uusi sellainen.
Hyvä osoittautuu pahaksi, ihminen heikoksi ja tuttujen sankariemme Samin, Optimus Primen, Bumblebeen ja monessa liemessä keitetyn Lennoxin (Josh Dushamel) on noustava jälleen kerran taistoon Megatronia ja uusia pahiksia vastaan. Resepti on tuttu, pari vauhdikasta takaa-ajokohtausta, epätoivo ylivoimaisen vastustajan vuoksi ja lopullinen taisto jolloin mitataan kenelle on kertynyt hyvää karmaa ja kenelle ei. Tällä kertaa seikkaillaan kaatuvassa pilvenpiirtäjässä sekä Chicagon keskustassa mikä onkin piristävä poikkeus edellisen osan aavikkosekoilulle.
Jopa kyynisimmän toimintaelokuvien suurkuluttajan silmään moottoritiellä toteutettu takaa-ajokohtaus jossa Sam on Bumblebeen kyydissä on hieno ja varpaat kipristyvät mukavasti jännityksestä. Hidastukset ovat hienoja ja katsoja kerrankin tajuaa mitä oikein tapahtuu, liian usein tämän genren elokuvissa toiminta suttaantuu ja hienoudet jäävät hitaammilta huomaamatta. Oli se sitten säveltäjä Steve Jablonskyn pauhaava score tai herkkyyteni sympaattisia koneita kohtaan niin allekirjoittaneen kurkkua kuristi pariinkiin otteeseen kaiken jytinän keskellä, Michael Bayn tunnistettava ja kliseinen ohjaustyyli hidastettuine kävelyineen, räjähdyksineen ja epätoivoisine katseineen herkistivät hetkeksi, vain hetkeksi.
Toimistotyökin voi olla vaarallista...
Transformers: Kuun pimeä puoli on toimintaelokuva puhtaimmillaan, juoni on toissijainen ja näytteljäsuoritukset tehosteiden varjossa. Herkullisissa sivuosissa kylläkin nähdään hyvää työtä John Turturron, John Malkovichin ja Frances McDormandin esittämänä. Itse koneet, nuo metalliset soturit, ovat edelleen joukon kiinnostavimmat hahmot; ääninäyttelijöinä loistavat mm. Hugo Weaving, Leonard Nimoy ja Peter Cullen. Pari uutta pahista tuo herkullista jännitystä uusilla ominaisuuksillaan ja parhaat vitsit laukoo edelleen kasa pienempiä masiinoita.
Edellisestä, Kaatuneiden kosto, elokuvasta ei voi nousta kuin ylöspäin ja onneksi Kuun pimeä puoli sen tekee. Ei se toimintaelokuvien eliittiä ole mutta täyttää tarkoituksensa jos jaksaa antaa anteeksi peräti 2,5 tunnin pituuden. Tiivistämällä tarinaa tästäkin elokuvasta olisi voinut tulla keskivertoa parempi jatko-osa. Tiukkapipoisimmat voivat nimittää Transformers-elokuvia tyhmiksi, kliseisiksi, lapsellisiksi tai propagandaa täynnä oleviksi tuotoksiksi; minulla on yksi neuvo: älkää katsoko, se on juuri niin yksinkertaista. Minä puolestani aion tehdä kulhollisen popcornia, kääntää nupit kaakkoon ja muistella kuinka monta kertaa kolmen Transformers-elokuvan aikana LaBeouf on noussut autosta hidastettuna?
______________________________________________________________________________________
Transformers: Dark of the Moon Ohjaus: Michael Bay Käsikirjoitus: Ehren Kruger Pääosissa: Shia LaBeouf, Josh Dushamel, John Turturro, Rosie Huntigton-Whiteley Genre:Toiminta / Sci-fi Valmistusmaa: USA 2011 IMDb |
Kolme tähteä? Minun mielestäni taas kolmonen vain lisäsi sitä, mikä ei toiminut enää edes kakkososassa: naamanvääntelyhuumoria ja sen robottivastinetta on entistä enemmän, eikä alku- ja lopputaistelun välillä tapahdu enää sitäkään vähää. Juonesta on kadonnut se vähäkin logiikan häivä, joka kakkosessa vielä oli, ja asioita tapahtuu kameran ulkopuolella ilman että niitä selitetään mitenkään, vaikka se olisikin dramaattisesti perusteltua. Bayn ohjaustyyli ei minua häiritse lainkaan – voisin lukea itseni jopa Bay-faniksi – mutta silti tämä on minusta miehen huonoin elokuva, Armageddon mukaan lukien. Jos jotain positiivista pitää keksiä, niin ne molemmat Star Trek -vitsit (Sentinel Prime perustelee toimiaan “the needs of the many outweigh the needs of the few” ja Bumblebee hyvästelee klipillä “I have always been and always shall be your friend”.) Niin, ja efektit oli paremmat kuin B-klassikko Robot Joxissa.
Ihan tätä en odottanut, kun “origins movien” ongelmista huolimatta varovaisesti tykkäsin ykkösosasta ja odotin, että saaga olisi kohentunut siitä osa osalta.
Tosin en mahda itsekään sille mitään, että talon kokoiset jättiläisrobotit valtavine pyssyineen vetämässä suurkaupunkeja sileäksi ovat kuitenkin sitä parhautta, ja suhtaudun varovaisen innostuneesti huhuihin siitä, että osat 4 ja 5 heivaisivat LaBoeufin mäkeen ja korvaisivat Samin hahmolla, jota esittäisi Jason Statham.
Ja valitettavasti vastoin odotuksiani ja toiveitani Transformers ei ole poikinutkaan jättiläisroboteista uutta Hollywood-villitystä: sen jälkeen kun Dean “Emmerichin kaveri” Devlin osti oikeudet vuosituhannen alussa, ei BattleTech/MechWarrior-leffa ole edennyt yhtään mihinkään, Robotechin (Macross-animen jenkkiversio) live-versio keikkuu edelleen development hellissä, ja Neon Genesis Evangelionin tapauksessa sekä alkuperäisversiosta vastaava studio sekä elokuvaoikeudet omaava amerikkalaisjakelija ovat molemmat ajautuneet selvitystilaan, ja riitelevät viimeisillä rahoillaan lakituvassa siitä, kumman syy on ettei leffaprojekti ole edennyt mihinkään. Guillermo del Toron tuleva Pacifc Rim, joka ilmeisesti vastoin kaikkia todennäköisyyden lakeja on päässyt jo kuvausvaiheeseen, on siis paljon vartijana.
Lasse: No höh, minä vihasin kakkosta yli kaiken. Tämän olen jaksanut katsoa sentään kahdesti joten minun näkökulmastani leffa on silloin ihan ok, eli kolme tähteä ;O) Minulle suurin ongelma on näissä leffoissa itse LaBeouf mutta hän ei olekaan seuraavaan (jos sellainen tulee) edes tulossa. Minä olen vähän pösilö, minuun vetoavat pauhaava musiikki ja sympaattiset robotit, ei siinä ole mitään tekoa kriittisyyden kanssa kun se ne saavat valtaansa ;O) Robottileffoissa on yleensä liian vähän robotteja, se on fakta ja itsekin odotan del Toron tekelettä kuten totesit jostain syystä (?) buumi ei koskaan päässyt käyntiin. Tosin minä pidin Real Steelistäkin joten mikä minä olen mistään puhumaan ;O)
Mä kiitin itseäni, että kävin kattomassa tän 3D:nä. Mietin pitkää toisiko se mitään extraa filmiin ja kyllä se toi. Tykkäsin
Chatrin:Mä katsoin tän blu-raynä koska karsastan niitä 3d-efektejä ;O) Mutta tämä oli kyllä toiminnan osalta selkeästi tehty eli iso plussa!