Valkokankaalta levylaulajaksi – tähtisikermän hitit ja hudit

musicians

Lauri O:n jo puolitoista vuotta sitten julkaisema kaksiosainen juttusarja muusikoista ja viihdetaiteilijoista näyttelijöinä sattui sopivaan saumaan (artikkelit täällä ja täällä), itse kun olin valmistellut artikkelia päinvastaisesta suunnasta kuin myös tästä em. aiheesta. En ollut vain aiemmin huomannut täältä Filmitähden sivuilta noita artikkeleja. Moni muusikko on kokeillut kannuksiaan myös näyttelijänä, osa hyvällä menestyksellä, osa heikommalla. Entäpä sitten ne, jotka ovat tehneet ensin nimeä elokuvissa tai televisiossa ja sitten julkaisseet levyn? Näitäkin on molempiin juniin, kuten seuraavasta selviää.

Onnistuneeseen kaartiin voi nostaa ainakin Jeff Bridgesin, joka The Crazy Heart –kantrileffan myötä pääsi vihdoin tekemään pitkään haaveilemansa levyn. Erinomainen levy esikuvansa Kris Kristoffersonin hengessä. Ei siis mitään Johnny Cash –tyylistä mies ja kitara –kamaa vaan ihan kunnon rempseää peruskantria, jollaista Philo Beddoekin mielellään San Fernandon laaksossa kuuntelisi.

Scarlett Johansson on julkaissut kaksi levyä, ensimmäisellä (Anywhere I Lay My Head) hän versioi Tom Waitsin kappaleita ja toinen tehtiin yhdessä Pete Yornin kanssa. Molemmat ovat varsin kelvollisia levyjä, vaikka Johanssonin lauluäänestä onkin monta mielipidettä esitetty. Jos on Waitsin klassikoiden versioinnit hieman laahaavaa materiaalia, niin Yornin kanssa tehty Break Up puolestaan mukavan letkeää kesäistä popmusiikkia, joka saa hyvälle tuulelle.

Loistavassa Rita Hayworth – Avain pakoon –elokuvassa nähtävä Tim Robbins teki myös erinomaisen levyn muutama vuosi takaperin. Robbins ja The Rogues Gallery Band lähtivät levyn tiimoilta maailmankiertueelle esittämään 25 vuoden aikana syntyneitä lauluja.

Kovinta sukseeta rockmuusikkona lienee nauttinut mm. elokuvissa American Psycho ja Unelmien sielunmessu esiintynyt sydäntenmurskaaja Jared Leto, joka on luotsannut 30 Seconds To Mars –bändiään 2000-luvulla menestyksekkäästi ja konsertoinut Suomessakin pariin otteeseen. Strange Daysissa ja Hämärästä aamunkoittoon –leffassa näytellyt Juliette Lewis puolestaan pisti hynttyyt yhteen The Licks –bändin kanssa ja teki muutaman hyvän rokkilevyn, ennen kuin bändi hajosi ja Lewis julkaisi vielä yhden kiekon omalla nimellään, mutta ensimmäisen ep:n ja pitkäsoiton tasolle Lewis ei enää yltänyt. Sittemmin hän on keskittynyt jälleen näyttelijäntyöhön.

Huumorimiehet Hugh Laurie (House, Kyllä Jeeves hoitaa) ja Steve Martin (Superhulttio, Herrasmieshuijarit) ovat hekin julkaisseet hyvät levyt. Laurie taaplaa blues- ja swingpuolella, Martin puolestaan ihastuttaa bluegrass-puolella banjonsoittajana. Laurien tänä vuonna ilmestynyt Didn’t it Rain on yksi vuoden parhaista levyistä – tyylirajoista riippumatta. Martinin myös tänä vuonna ilmestyneellä uutukaisella on mukana vuoden 1988 hitistään What I Am muistettava Edie Brickell. 47-vuotias Brickell on muuten ollut naimisissa legendaarisen Paul Simonin kanssa jo yli 20 vuotta.

Nerokas ohjaaja Woody Allen soittaa klarinettia ja soittoa on äänitetty levyllekin, mutta nuo äänitteet on hankalasti saatavilla, joten sen laadusta ei ole tässä kerrottavaa. Mutta jos ne ovat yhtään niin hyviä kuin miehen leffoissa kuultavat jazzkipaleet, niin sittenhän ne ovat aivan erinomaisia.

Elf-joululeffassa näytellyt Zooey Deschanel on ollut tuottelias myös laulajana. Hänen She & Him –duonsa on levyttänyt jo monta levyä, mm. mainion joululevyn. Toisena osapuolena duossa on oregonilaislähtöinen folkmuusikko M. Ward. Omasta hyllystä löytyy vain tuo joululevy, mutta levykolmikko on hankintalistalla. Uusin – Vol. 3 – ilmestyi tänä vuonna ja jatkaa levyjen nerokasta nimityyliä.

Jennifer Lopez taisi alun perin olla tanssija Janet Jacksonin poppoossa, sitten hän siirtyi näyttelijäksi ja lopulta ennen viime vuosituhannen päätöstä hän valloitti hittilistatkin. Ehdoton haastaja herra Leton yhtyeen menestykselle.

Jamie Foxx (Django Unchained, Collateral) puolestaan on ihan pätevä R & B –laulaja. Foxx hurmasi elokuvayleisön Ray Charlesin elämästä kertovassa Ray-leffassa ja sen menestyksen tiimoilta pääsi jatkamaan levylaulajan uraansa. Vuoden 2005 Unpredictablea en ole kuullut, mutta kolme vuotta myöhemmin (Dreamgirls-leffan aikoihin) ilmestynyt Intuition pyöri soittimisessa useasti, kunnes siihen kyllästyi. Foxxin debyyttilevy Peep This ilmestyi jo vuonna 1994, kun näyttelijä oli suosittu Wayans-veljesten komediasarja In Living Colorin johdosta.

Huumoripuolelle ja hutiosastoon menevät – eivät tosin kaikelta materiaaliltaan – ainakin Steven Seagal, David Hasselhoff, Bruce Willis, Eddie Murphy ja Don Johnson. William Shatnerista puhumattakaan. Kasarinäyttelijöistä pari vuotta sitten edesmennyt Patrick ”Suomen vävy” Swayze lauloi läpimurtoelokuvassaan Dirty Dancing kuullun slovarin She’s Like the Wind, joka on erinomainen kasariballadi. Edellämainitut elämää suuremmat tähdet ovat kaikesta saamastaan kurasta huolimatta levyttäneet ihan kovia biisejä, jotka ovat jääneet elämään. Hasselhoffin hitti Looking for Freedom, Willisin Return of Bruno –levyn (1987) Under the Boardwalk –cover ja Johnsonin yhdessä Frank Zappan pojan Dweezilin kanssa tekemä Heartbeat ovat ajankohtaansa täydellisesti sopivia rockbiisejä, jotka tunnistetaan ympäri maailman ja saavat varmasti kuulijansa hyvälle tuulelle.

Saippuasarjoista on noustu myös menestyksekkäälle musiikkiuralle. Kansainvälisesti suosituin on ehdottomasti Kylie Minogue, joka ponnisti aussisarja Neighboursista 1980-luvun lopulla ja hinasi mukanaan myös Jason Donovanin. Kylien ura on vertaansa vailla, eikä tarvitse sen enempiä esittelyjä. Taitaapa Kylie mennä ”näyttelijästä laulajaksi –listan” ykköseksi, ohi J-Lon ja Jared Leton.

Australiasta tulee myös Natalie Imbruglia, joka hänkin näytteli ”naapureissa” ennen Torn-hittiään. Menestyssarjasta ponnisti vielä 2000-luvullakin yksi menestyksekäs laulaja – Delta Goodrem – joka sai pientä nostetta Suomessakin kymmenen vuotta sitten levyllään Innocent Eyes. Kivaa, eteeristä poppista. Ei niin napakkaa kuin Imbruglian rokimmat vedot.

Suomessa on myyty tuhansia ja tuhansia levyjä ainakin Kauniit ja rohkeat –sarjan näyttelijöiden tekeminä eikä huonosti mennyt kaupaksi Serranon perhe –sarjan poikaa esittäneen Fran Pereankaan levy. 1990-luvun puolivälissä Beverly Hills, 90210 –sarjassa nähty Jamie Walters vei muusikonrentturoolinsa maaliin saakka ja ihastutti fanityttöjä kahdella hittilevyllä, joilta muistetaan erityisesti sarjassakin kuultu jättihitti Hold On. 1990-luvun lopulla varsinkin jenkeissä oli erittäin suosittuja yhtyeet, jotka soittivat suhteellisen tylsän kuuloista rokkia, mutta saivat aikaiseksi muutaman menevän kappaleen ja ainakin yhden slovarin, jolla myytiin miljoonia levyjä. Näitä yhtyeitä olivat mm. Matchbox 20, The Wallflowers ja Third Eye Blind. Tuohon kategoriaan kuuluu myös Walters.

Kotimaisista mainittakoon ainakin Susanna Haavisto ja hänen pitkäaikainen aisaparinsa Eija Ahvo, jonka poika Joonas (Juoppohullun päiväkirja) on julkaissut levyllisen suomiräppiä nimellä Jonde. Räpin puolella pääsi hurvittelemaan myös Maria Järvenhelmi (Rölli, Bad Luck Love), jonka alter ego Meno-Anu on vieläkin silloin tällöin mukana Notkean Rotan touhuissa.

1983 alkoi TV1:llä yksi parhaista kotimaisista komediasarjoista, Velipuolikuu, jonka ykköstähtenä oli Pirkka-Pekka Petelius.  PPP lauloi joka jaksossa sarjan tunnussävelmän Muistan sua, Elaine sekä yhden ikivihreän hitin vuosikymmenien takaa. Nuo laulut julkaistiin erinomaisena levynä. Sen jälkeen Petelius on julkaissut monta muutakin enemmän tai vähemmän menestynyttä levyä. Peteliuksen ja Aake Kallialan tähdittämässä Hymyhuulet-sarjassa vuodelta 1987 nähtiin 70-luvun aikaa esittänyt teinikaksikko Aki ja Turo (Antti Raivio ja Ville Virtanen), joiden toilailut huvittivat siihen malliin, että levyä puskettiin markkinoille, kun rauta oli kuumaa. Hauskoja suomennoksia mm. Gary Glitterin hiteistä on saatavilla Poptorin julkaisemana cd:nä kaikilta halpistiskeiltä, ihan kuin kasetteja aikoinaan 1980-luvulla.

Kommentit