Vieras (2013) ★★★

vieras_feature

Elokuvasta puhuttaessa kuulee aina ensimmäiseksi mainittavan, että tämä on nyt se Twilight-kirjailija Stephenie Meyersin uudesta kirjasta tehty elokuva. Tämäntyylinen fakta voi kääntyä kahteen eri muotoon; Twilight-fanit odottavat romanttista teinimeininkiä ja sitä inhoavat kiertävät elokuvan kaukaa. Vieras osoittaa molempien olevan koko lailla väärässä. Scifi-tunnelmaan vahvasti nojaava elokuva on toimivampi ja pelkistetympi tarinaltaan, mutta omaa saman yliluonnollisen perusluonteen joka vetoaa ihmisiin.

Saoirse Ronan on erinomainen valinta ulkoavaruudesta tulleen Vaeltajan rooliin. Ronanin vilpittömät ja puhtaan tyhjät kasvot kätkevät sisälleen vieraan olion. Maapallo on vallattu, vieraat tunkeutuvat ihmisten sisälle, käyttäen näitä palkoinaan. Maapallolla mikään ei ole ennallaan, vieraat valloittajat ovat rauhaa rakastavaa kansaa – kunhan ihmiset eivät vastusta valtausyrityksiä. Maailmassa vallitsee harmonia, palkoihmiset kävelevät vieraiden ohjaamina eläen elämäänsä, ympäristö on tervehtymässä ja sivuvaikutuksena tästä rauhasta ihmiset menettävät sielunsa näitä hallitseville olioille. Kourallinen ihmisiä taistelee vielä vapaina, mutta ajojahti näitä harvoja kohtaan on armoton. Jahtaajien kärkikastissa on erinomaisesti rooliin istuva Diane Kruger, jonka kasvot ei ilmennä minkäänlaista tunnetilaa.

Diane Kruger jahtaa ihmisiä armotta.

Melanie Stryder (Ronan) on tehty kovemmasta materiaalista. Vaeltajan ottaessa tytön ruumis haltuunsa alkaa pään sisällä kamppailu todellisesta vallasta, Melanien selviytymisvietti ja raudanluja tahto saavat pian yliotteen Vaeltajasta. Tyttöä ajavat eteenpäin muistikuva pikkuveljestä, sekä tietenkin suuresta rakkaudesta – pojasta joka odottaa siellä jossain. Tarina  tasapainottelee trillerimäisen jännityksen ja rakkaustarinan rajoilla. Ihmisiä jahtaavat valtaajat ovat säälimättömiä, rauhaa rakastaviksi olioiksi nämä ovat yllättävän häikäilemättömiä ja paossa olevat ihmiset helppoja suupaloja näiden tielle joutuessaan.

Klassisen kolmiodraaman merkit, joita kirjailija Meyers näyttää rakastavan, nousevat pintaan kun tarinassa on mukana kaksi komeaa nuorta miestä. Max Irons ja Jake Abel hämmentävät soppaa samalla kun ihmiskunta taistelee selviytymisestään – vaikka takaa-ajajat ovat lähellä, on aina aikaa rakkaudelle. Niinpä Vieras on enemmänkin rakkaustarina ihmisyydestä ja taistelunhalusta kuin toimiva scifi-elokuva. Samalla se pistää miettimään ihmisyyden oikeutusta. Vierailijoiden tullessa maapallolle kaikki tervehtyy, luonto palaa täyteen teräänsä, sodat loppuvat ja ruokaa on kaikille. Ihmisten sielu on vaakakupissa vastapainona, sen mukana tulevat sotaisuus, ahneus ja itsekkyys ovat taistelemisen arvoisia asioita – ihmisten mielestä.

Aina on aikaa romanssille.

Elokuvien teemana ihmisyys on vanha, ja aina se kuvataan asiana jonka eteen kannattaa taistella, ainakin jos ulkoavaruuden valloittajista puhutaan. Elokuva ei onnistu tarkentamaan tähän teemaan, vaan pysyy enemmän nuorille suunnattuna rakkaustarinana millaiseksi se on tarkoitettukin. Sellaisenaan se on ehjä ja toimiva kokonaisuus, jota säestävät sympaattiset näyttelijät. Nuorten näyttelijöiden tunneskaala on Twilight-sarjaa parempi, mutta elokuvaa leimaa hitauden tuntu. Siitä puuttuu terävin kärki ja toiminta, joka tulee esiin ainoastaan muutamassa jännittävämmässä kohtauksessa. Vieras yrittää olla tutkiskeleva ja rakentaa tarinaa huolella, mutta onnistuu välillä haukotuttamaan ahnaasti sitä yrittäessään.

The Host  Ohjannut: Andrew Niccol
Käsikirjoittanut: Andrew Niccol, perustuu Stephenie Meyersin samannimiseen romaaniin
Pääosissa: Saoirse Ronan, Diane Kruger, Max Irond, Jake Abel, 
Genre: Romantiikka / seikkailu
Alkuperämaa: USA 2013.
IMDb.

Kommentit