Viisi legendaa (2012) ★★★

guardians2

Kuka uskoo joulupukkiin? Entä pääsiäispupuun? Viisi legendaa herättää henkiin viisi taruhahmoa, ja lujittaa jokaisen sisällä piileskelevää lapsenmieltä siitä että näihin kannattaa uskoa. Se on silmiä hivelevän kaunis ja taianomainen matka lapsuuteen, unenomainen seikkailu jossa pääosassa on naivi lapsenusko ja perinteinen  hyvän ja pahan taistelu. Elokuva epäonnistuu siinä, että se lypsää tästä legendaarisesta lasten hyvyydestä ja naiviudesta kaiken mahdollisen – pisteeseen, jossa piirre alkaa ainoastaan ärsyttämään.

Joulupukki (äänenä Alec Baldwin) on paitsi punanuttuinen mies joka toimittaa lapsille lahjoja, myös eräänlainen pääjehu ”legendojen” porukassa. Päähahmot koostuvat satuhahmoista kuten pääsiäispupu, hammaskeiju ja nukkumatti – ja yhdessä nämä suojelevat lapsia ja näiden maailmaa. Joukkoon liittyy vastentahtoisesti villi ja itsekin hyvin lapsellinen Pakkasukko, juuri oikeaan aikaan. Pimeydessä vaaniin paha voima, joka haluaa nitistää lasten uskon satumaisiin asioihin ja suojelijoihin. Pitch (erinomaisesti rooliin sukeltava Jude Law) on ilkeä, maaninen ja vallanhimoinen, päämääränään lakaista suojelijat pois maan päältä, ja päästä lasten uniin. Pitch on tämän maailman vastine sängyn alla majailevalla mörölle, tyyppi jonka jokainen lapsi tietää.

Herkullisinta elokuvassa ovat hahmot, englantilaisessa versiossa ääninäyttelijät tekevät erinomaista työtä. Baldwinin venäläinen aksentti joulupukkina hieman hämmentää, mutta se sopii mainiosti sedän hieman ristiriitaiseen hahmoon. Lastenelokuvana Viisi legendaa on tehnyt kompromisseja, ja hahmojen pimeämmät puolet ja taustoja ei hyödynnetä kuten pitäisi – kyseessä siis todellakin on elokuva lapsille, eikä näppärä komedia aikuisempaan makuun. Hugh Jackman vääntää rehevää aussi-aksenttia pääsiäispupuna, Isla Fisher on sirkuttavan herttainen  hammaskeiju ja Chris Pine kuulostaa toden totta nuorelta pojalta pakkasukkona. Ääninäyttelemisen lisäksi kuvasto on   täydellistä, talven taika on upotettu joka ikiseen pikseliin valkokankaalla. Näin elokuvasta muodostuu herkullisten hahmojen kaunis satu, jossa ikävä kyllä mennään liian pitkälle lapsien tuomisessa tarinaan mukaan. Jamiea, pääosassa olevaa lasta, näyttelee muuten Dakota Goyo – poika joka esiintyi Jackmanin kanssa myös Reel Steel-elokuvassa.

Tarinassa on kyse lapsista ja näiden viattomuudesta, mutta elokuva uppoutuu siihen liikaa. Lasten maailmaa kuvataan liiallisesti, tehden kokonaisuudesta meluisa, ajoittain turhilta tuntuvia leikkikohtauksia on loputtomiin ja tarina venyy näin niissä kohdissa jotka eivät kiinnosta. Elokuva alleviivaa vahvasti lasten uskon tärkeyttä, näiden viattomuuden voimaa ja lopulta katsoja yksinkertaisesti tuskastuu. Lähimmäksi lasten hahmoja pääsee itse pakkasukko, joka on lapsi itsekin. Tällä tasolla kemiat toimivat erinomaisesti, mutta samalla se kadottaa tietyn särmän uppoamalla hyvin perinteiseen lässynlässyn-kohtauksiin lasten ja sankarihahmojen välillä. Lopputulos on hieman liian meluisa, säntäilevä, sekava ja tyhjä.

Viisi legendaa uppoaa kohdeyleisöönsä kuin häkä. Sen sankarit ovat hauskoja ja söpöjä, tapahtumat maagisia ja kaikki näyttää todella kauniilta. Aikuisemmat voivat nautiskella muutamista herkullisista oivalluksista tutuista satuhahmoista, ja erinomaisesta ääninäyttelemisestä. Suomenkielisessä versiossa ääninä toimivat Jon-Jon Geitel, Markus Bäckman, Tuukka Leppänen, Saara Aalto, Joonas Saartamo ja Erik Carlson.

Rise of the Guardians Ohjannut:Peter Ramsey
Käsikirjoittanut:David Lindsay-Abair
Pääosissa: Chris Pine, Alec Baldwin, Hugh Jackman, Isla Fisher, Dakota Goyo

Alkuperämaa: USA 2012.
IMDb.

Kommentit