Elokuvavuosi 2012: Visuaalinen herkku

visuaalinenherkku

Tekniikka kehittyy huimaa vauhtia, ja elokuvat tuovat vuosi vuodelta eteemme yhä enemmän asioita joita emme ehkä osanneet kuvitella mahdolliseksi. Toisinaan tuntuukin siltä, että efektit ja tehosteet jyräävät elokuvan tärkeimmän asian – tarinan – alleen. Vuonna 2012 näimme muutamia huiken kauniita elokuvia, ja erinomaisia efektirymistelyjä joiden teko on taito jo itsessään. Peter Jacksonin Hobitti-elokuvassa Suomeenkin saapunut HFR 3D -tekniikka on jakanut kansan ja kriitikoiden mielipiteet keskeltä kahtia. Yhdistettynä uusiin laseihin tuloksena on ollut valitusta liiankin terävästä ja realistisesta kuvasta, kun taas toiset toivovat tästä alan uutta normia. Aika näyttää.

Hugo hurmasi satumaisella maailmallaan; mm. visuaalisista efekteistä ja kuvauksesta Oscarit napannut elokuva on yksi vuoden kauneimpia. Säteilevä maailma ihanine yksityiskohtineen ei hukuta alleen sympaattista tarinaa, mutta Hugo on ennenkaikkea komea elokuva. Toinen tyylitaituri on omintakeista visuaalista kuvastoaan usein esittelevä Oliver Stone, joka sekoittaa iloisesti keskenään tyylejä niin että heikottaa. Raakalaiset on elokuvana raaka, kaunis, värikäs, rakeinen ja huumaava tarina huumekaupasta, jossa kuitenkin säilyy tietty herkkyys juuri kuvastonsa kautta. Muista antaa myös oma äänesi!

Vuoden parhaat visuaaliset herkut, Top 3:

Piin elämä (Life of Pi)

Harvoin elokuvaa ahmii silmillään kuten katsoessaan Piin elämää. Kuvasto on runsasta, käsittämättömän kaunista ja luo maailman jonka kaltaista ei ole nähty Avatarin jälkeen. Melko yksinkertaisiin kehyksiin sijoittuva tarina saa runsautensa merestä, hehkuvasta planktonista, suuresta avarasta taivaasta ja eläimistä.

Pelastusveneessä majaileva tiikeri Richard Parker on onnistunut yhdistelmä oikeaa tiikeriä ja tehosteita; vaikutelma on onnistunut ja hurmaava. Piin elämä on viime vuosien kauneimpia elokuvia, ja jo sellaisenaan vaikuttava elämys.

Piin elämä hurmaa kuvastollaan.

Dredd

Hidastukset, kylmän jäyhä betoniviidakko, kiiltävä nahka ja luotisateet. Niistä on Dredd 3D:n visuaalinen herkku tehty.

Tuomari Dreddistä kertova äärettömän onnistunut sarjakuvafilmatisointi tarjoaa katsojilleen nahkaa repiviä luotisateita, sateenkaaren väreissä kimaltavia hallusinaatioita ja mustaa betonia. Suljettuun kerrostaloon sijoitettu tarina ei niinkään herkuttele ympäristöllään vaan tapahtumillaan, ja kaikkea ryydittää vuoden paras soundtrack. Tämä kaikki yhdessä tekee elokuvan katsomisesta nautinnollisen kokemuksen, ja yllättää katsojansa täysin.

Dredd tarjoaa rujoa betonia ja kuvankaunista toimintaa.

Miehiä. Puolialastomia, lihaksikkaita, tanssitaitoisia miehiä. Kauniit vähäpukeiset naiset ovat elokuvissa vakio ja oletusarvo, mutta Magic Mike tarjoaa vihdoin samaa herkkkua myös jäyhemmästä sukupuolesta pitäville. Elokuvan parasta antia visuaalisesti ovat tietenkin treenatut miesvartalot joita Matthew McConaughey, vuoden seksikkäimmäksi mieheksi valittu Channing Tatum, Matt Bomer, Alex Pettyfer ja Joe Manganiello esittelevät auliisti. Tanssikohtaukset toimivat kuin häkä ja tarina imee mukaansa. Magic Mike on vuoden silmäkarkki, ja ansaitsee paikkansa listallamme.

Magic Miken miehet tanssivat itsensä kärkisijoille.

Kommentit

Tags from the story