Väsynyt ihminen löytää inspiraation joskus odottamattomasta suunnasta

zaynmalik

Zayn Malikin lähtö One Direction-yhtyeestä ylti jopa asiaa seuraamattomien uutistulvaan vaivatta. Se aiheutti kaaoksen yleensä niin itselleni mieluisassa Tumblr-feedissäni, tunki esiin Twitterissä ja lukemieni uutissivustojen Facebook-sivuilla. Tämän hetken suosituimman poikabändin viidestä jäsenestä yksi teki sen mitä kaikki fanit pelkäävät – lähti.

Niin helppoa kuin olisikin aikuisena ihmisenä irvailla teinien itkuisille kuville, surullisille viesteille ja ihmetellä miten näin tyhjänpäiväinen asia voi sekoittaa elämän, voin yrittää ymmärtää sitä. Ja kenties inspiroitua siitä hetkeksi, sillä toisten tragedia voi olla toisesta kulmasta katsottuna omia ajatuksia vahvistava tapahtuma. Voin olla vain väsynyt, mutta joskus itselle pienet asiat antavat energiaa – ja sitä ei saa koskaan ylenkatsoa.


Ilmiö kun ei ole ainutlaatuinen. Bändit ovat hajonneet siitä asti kun ensimmäinen kivikautisessa luolassa perustettu rumpukokoonpano hajosi taiteellisten erimielisyyksien vuoksi. Isot miehet surevat urheilutähtien lähtöä kotiseurastaan, tv-sarjan fanikunta menee täysin sekaisin suosikkinäyttelijän poistuessa kuvioista. 1990-luvulla hysteria oli täysin vastaava NKOTB:n hajotessa, ja aika moni muistaa samanlaisen itkutulvan Take Thatin Robbie Williamsin lähtiessä bändistä. Siinä missä aikuiset nielevät pettymyksensä, hautautuvat sekunneissa arjen murheiden ja kiireiden alle, tai ymmärtävät että elämään kuuluu liike, tuovat teinit surunsa dramaattisesti esille nykypäivän sosiaalisen median avustamana. Sitähän nuorten elämä on. Ja pitäisi olla.

Onnellinen on se nuori jonka elämän suurin tragedia sillä hetkellä on yhden söpön pojan lähteminen bändistä.

Maailmassa ei ole oikeaa suremisprotokollaa. Ihmisiä ei voi ohjata murehtimaan vain “oikeita asioita” sillä juuri ne ovat niitä jotka liikuttavat meitä, antavat meille elämyksiä ja pistävät tarpomaan arjen keskellä. Oli kyseessä sitten teinibändi, tv-sarja, urheilujoukkue, perhe tai työ – jokaisella on täysi oikeus surra sen murenemista tai menettämistä. Samaa ”minun suruni on oikeutetumpaa kuin sinun” -vääntöä voi seurata toisinaan keskustelupalstoilla joissa päivitellään lemmikkinsä menettäneiden surun määrää. Asioita ei voi rinnastaa sillä ne tapahtuvat hetkessä. Riippumatta sen aiheuttajasta, pitäisi jokaisella meistä olla oikeus murheisiin ja toisinaan jopa niissä pienimuotoiseen pyörimiseen. Se nimittäin auttaa.

Suosikkiasioiden muuttuminen on hyvä asia. Ainakin haluan ajatella niin. Se opettaa paitsi nuorille, myös meille aikuisille pari asiaa, jotka voivat kuulostaa loppuun saakka toistetuilta mantroilta. Mutta jos 22-vuotias poikabändiläinen suosionsa huipulla päätyy samoihin johtopäätelmiin, voi niissä olla jotain muistamisen arvoista meille muillekin.

  • Tee asioita jotka tekevät sinut onnelliseksi. Elämä on liian lyhyt jauhaaksesi päivästä toiseen toisten odotusten mukaisessa elämässä, hukaten itsesi.
  • Vain muutos tuo kasvua. Haasta itsesi, astu epämukavuusalueesi ulkopuolelle.
  • Mikään ei ole pysyvää.

Kommentit

Tags from the story
,